Yrittäjäksi ajaudutaan

Kansanedustajien blogit

Synnytäänkö yrittäjäksi? Sitä on moni kysynyt minulta – ja yhtä monelle olen joutunut sanomaan, siihen on vaikea vastata.
Olen peilannut kysymystä omaan elämääni. Olen ollut yrittäjä neljäkymmentä vuotta. Kaksi kertaa olen ollut elämässäni palkollisena, yhteensä yhdeksän kuukautta kuukausipalkalla. Olenko siis syntynyt yrittäjäksi?
Kaipa geeneissäni on temperamenttipiirteitä, jotka ohjaavat tässä ajassa kohti liike-elämää ja yrittäjyyttä. Mutta isän puolelta ne tuskin tulevat: hän oli elokuvaaja. Ensimmäiset rahat tienasin kouluaikana, kun jaoin lehtiä. Ei tarvinnut turvautua vanhempien viikkorahaan. Eikä meille lapsille rahaa muutenkaan annettu. Edelleenkin mietin aina Coca-cola-automaatilla, että nyt olen ostamassa jotakin kallista – onkohan minulla varaa tähän? Se muisto tulee lapsuudesta.

Kun pääsin ylioppilaaksi, sain kauhean määrän ruusuja, niin kuin kaikki. Itse myin ruusut seuraavana päivänä kukkakauppaan, että sain rahaa ulkomaanmatkaan. Kouluaikana myin myös Lucia-merkkejä. Parkkeerasin aina ruotsalaiseen teatteriin, jossa kaikki ostivat merkkejä. Kaupan päälle sain katsoa kaikki teatterikappaleet palomiehelle varatulla paikalla. Se oli aina vapaa.
Voitin lopulta valtakunnallisen myyntikilpailun. Eniten merkkejä myyneenä sain palkinnoksi 100 markan lahjakortin Stockalle. Sillä ostin koko perheelle joululahjat.

Opiskeluaikana perustin ensimmäisen yritykseni, joka pesi mattoja ja huonekaluja. Sain vinkin, että Moskovassa ei ollut siihen aikaan vastaavia menetelmiä. Matkustin sinne joka kevät ja syksy ja myin ulkomaalaisille yrityksille ja suurlähetystöille maton ja huonekalujen pesua kovalla hinnalla. Tienasin joka reissulla 11 000 markkaa ja sillä pystyin rahoittamaan opiskeluni. Myöhemmin lähetin opiskelukaverini matonpesumatkoille – hekin saivat lisätienestit.

Muistelostani ei oikein voi sanoa, synnyinkö vai ajauduinko yrittäjäksi. Luulen kuitenkin, että suurin syy oli kunnianhimo tulla toimeen omillani. Yrittäjä tarvitsee kunnianhimoa, idearikkautta ja jaksamista tehdä kovaa työtä. Näillä avuilla olen pärjännyt.
En ole mikään välkky, mutta olen hyvä näkemään ympärilläni bisnesideoita, joita hieman muuntelemalla voisin tehdä samanhenkisen oman projektin. Ideoista ei kyllä ole koskaan ollut pulaa. Moni niistä on ollut huonokin, mutta voittopuolisesti olen pärjännyt.
Yrittäjyyttä en ole koskaan katunut, vaikka olen monta kertaa ollut kuilun partaalla ja lähellä katastrofia. Silloin paineet ovat olleet kovat, mutta hyvät hetket ja menestys ovat kompensoineet nämä ja antaneet elämäniloa.

Nyt on vuosia mennyt ja istun eduskunnassa. Kolmatta kertaa saan kuukausipalkkaa. Täältä käsin yritän olla mukana innostamassa nuoria yrittäjäksi. Siksi olen lähtenyt mukaan Innocampus-hankkeeseen, jossa olen esimerkiksi puhumassa koululaisille ja opiskelijoille suunnatussa tapahtumassa.
Sillä lopulta olen sitä mieltä, että yrittäjäksi ajaudutaan. Sopiva mieli ja elämäntilanne kohtaavat sattuman. Ehkä minunkin tarinani voivat olla jollekin se sysäys, joka saa hänet ajautumaan yrittäjäksi. Ei se huono kohtalo ole. Yrittäjyys tuo itsenäisyyttä, vapautta tehdä mitä huvittaa. Ja kyllä – kaikesta myös vastaa itse. Kaikkea ei voi saada.

 

Julkaistu Iltalehdessä 12.2.2016

The post Yrittäjäksi ajaudutaan appeared first on Hjallis Harkimo.