Isompaa silmään

Kansanedustajien blogit

Olin puhumassa eilen Kuopion alueen brändiseminaarissa otsikolla ”Yrittäjäasenne myyntityössä”. Olen ollut yrittäjänä viimeiset 40 vuotta ja tälläkin hetkellä minulla on joitakin yrityksiä, jotka joko omistan kokonaan tai olen osaomistajana.
Mielestäni ei ole kenenkään helppoa tietää, onko nykyinen yritys tai palkkatyö sopiva tai merkityksellinen juttu.
Itselleni yksi tärkeimmistä mittareista on se tunnelma, johon aamuisin herää. Haluanko nousta sängystä ollenkaan vai olenko päin vastoin nousemassa innoissani uuteen päivään? Nimittäin jos intoa ei ole, silloin ei ole tuloksiakaan. Menestystä ei tule, jos ei panosta täysillä siihen mitä tekee. Eikä sellainen onnistu ilman intohimoa.
Voi kuulostaa rajulta, mutta ajattelen, että joka päivä ja joka hetki pitää pystyä antamaan kaikkensa. Se on fakta. Ilman sitä yrittäjyyden vapaudet eivät toteudu ja ilman sitä yrittäjyyden riskit ovat paljon lähempänä toteutumista.

Mikä synnyttää intohimoa? Rahako? Tavallaan: ilman sitä ei yritys menesty.
Raha on menestymisen mittari, mutta ei ollenkaan välttämättä itseisarvo yrittäjälle. Pelkän rahan perässä juoksevat hyytyvät ennen pitkää. Mutta raha on yritykselle elintärkeää – ilman sitä yritystä ei pysty kehittämään eikä kasvattamaan.
Suomessa on kyllä paljon hyvää yrittäjäasennetta – sellaista, jossa halutaan laittaa oma kioski pystyyn ja elättää sillä itsensä. Mutta Suomessa on ongelma, että suuri osa yrittäjistä on tyytyväisiä olemassa olevaan.
Kasvun hakeminen tuntuu jostain syystä liian pelottavalta, että siitä tehtäisiin olennainen osa yrityksen strategiaa.

Mutta me tarvitsisimme nimenomaan kasvavia yrityksiä. Se askel on erittäin tärkeätä maallemme.
Mutta täällä vallitsee jotenkin masentunut ilmapiiri. Pessimismiä on ilmassa, koska mistään suunnalta ei tule uutisia, jotka osoittaisivat sen minkä tutkimuksetkin tietävät – ei Suomen kilpailukyky niin huono ole, että täällä yrityksen kasvattaminen olisi mahdotonta.
Suomessakin on ihan tarpeeksi ihmisiä, jotka hiihtävät puolilla valoilla, eivät ikinä saavuta mitään ja käyttävät aikansa menestyjien haukkumiseen. Heidät voimme jättää kitisemään.

Vaikka hallitus ei voi muuttaa maan ilmapiiriä eikä synnyttää yrityksiä, maamme hallitus on psykologisesti yhdessä avainasemassa.
Olisi yleisen ilmapiirin kannalta tärkeää, että saisimme yhteiskuntasopimuksen ja paikallisen sopimuksen käsittävän paketin kasaan. Jos edes ne eivät onnistu, niin synkkenee ilmapiiri entisestään.
Sopimusta ei kuitenkaan kannata tehdä millä hinnalla hyvänsä – jos paikallinen sopiminen ei sisällä palkkajoustoa, sillä ei ole mitään merkitystä ja sen voi jättää tekemättä. Ilman sitä sopimus ei auta tuottavuuden kasvua millään tavalla. Minä en ainakaan tule seisomaan semmoisen sopimuksen takana.
Yrittäjyys on hieno asia, mutta nyt on se hetki että se tarvitsee uuden vaihteen, jotta yrittäjät alkaisivat uskoa itseensä vielä enemmän – laajentamalla toimintaa ja palkkaamalla uusia ihmisiä.
Jos minkäänlaisia sopimuksia ei synny politiikan ylätasolla, valuu Suomi yhä syvemmälle eikä uusia hyviä kauppasopimuksia synny myöskään yrityksissä. Kuka ottaa siitä vastuun?

Julkaistu Savon Sanomissa 27.2.2016

The post Isompaa silmään appeared first on Hjallis Harkimo.