Yhteiskuntasopimuksen veivaaminen saatava päätökseen

Kansanedustajien blogit

Viikon verran kestänyt odotus päättyi maanantaina hetkeksi, siis todellakin vain hetkeksi, helpotukseen SAK:n annettua alustavan hyväksyntänsä työmarkkinaosapuolten neuvottelutuloksen yhteiskuntasopimuksesta. Iltapäivällä oli sitten jo toinen tilanne, kun EK ilmoitti sopijakumppaneiden laajuuden olevan riittämätön. Sopimuksen tekeminen muistuttaa pitkittynyttä synnytystä, jolle ei tunnu tulevan loppua.

Kiitos ja kumarrus jo tässä vaiheessa niille liitoille, jotka ovat hyväksyneet sopimuksen. Pienelle maalle sopimisen tie on paras tie. Tässä taloustilanteessa maamme kaipaa vakautta, ei lakkoja heiluttelemaan taloutta ja lisäämään työttömyyttä. Sopimuksen hyväksyminen on tärkeä osoitus sadoille tuhansille ilman työtä oleville, että heistä välitetään. Kaiken kinaamisen keskellä on tärkeää muistaa, että juuri työttömien hyväksi tätä sopimusta on pyritty rakentamaan.

Yhteiskuntasopimus tulee tarpeeseen. Se vahvistaa kustannuskilpailukykyämme. Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen on keino luoda uutta työtä keskipitkällä tähtäimellä. Vaihtoehdot ovat olleet vähissä. Työpaikkakatomme on kiistaton. Vertailtaessa kanssamme kilpailevien maiden yksikkötyökustannuksia olemme alakynnessä. Kustannuskilpailukyvyn vahvistaminen ei pelkästään riitä. Selvää on, että kilpailukyvyn muitakin elementtejä tarvitsee vahvistaa.

Olen halunnut uskoa, että Suomi on sopimisen yhteiskunta. Viime viikolla usko alkoi loppua. Osalle työmarkkinajärjestöjä tuntui olevan todellisuuden taju kunnolla hukassa. Ymmärryksen puutetta siitä, että maailma ympärillämme on radikaalisti muuttunut ja Suomi ei ole irrallinen saareke. Suomalaisen työn vaarantaa juuri se, että pidämme jääräpäisesti kiinni vanhoista toimintamalleista ja eduista.

Nimittäin jo 1990-luvulta on ollut tiedossa, että euroaikana ainoa keino kustannuskilpailukyvyn ylläpitämiseksi ja vahvistamiseksi on sisäinen devalvaatio. Valuutta-ase ei ole meidän omissa käsissämme euroaikana. Nyt alkoi olla viimeinen hetki osoittaa, että neuvottelujärjestelmän kautta pystytään tekemään myös sellainen ratkaisu, joka ei heikennä suomalaisen työn kustannuskilpailukykyä vaan vahvistaa sitä.

Pistettä yhteiskuntasopimuksen tarinalle ei ole vielä saatu. Lähikuukaudet näyttävät, onko kriisitietoisuus myös liittotasolla riittävä. Suomen ja suomalaisten edun puolesta todella toivon, että näin on. Julkisten ja hyvinvointialojen JHL-liitto näytti hyväksynnällään jo esimerkkiä ja ansaitsee siitä kiitokset.

Sopimisen tien avulla sisäinen devalvaatio kohdentuu tasapuolisemmin kuin se olisi tapahtunut hallituksen omissa käsissä olevilla keinoilla. Yhteiskuntasopimuspäätös kirpaisee yksilötasolta katsoen, kun käteen jää hieman vähemmän rahaa ja joutuu tekemään kolmisen päivää enemmän töitä. Toisaalta paikallinen sopiminen esimerkiksi työajoista on myös työntekijän etu, jossa voi yhdistää toisiinsa työntekijän toiveet ja työnantajan tarpeet. Paikallinen sopiminen mahdollistaa työpaikkojen säilymisen ja uusien syntymisen. Myös se on välttämätön osa kokonaisuutta.
Yhteiskuntasopimusta tarvitaan. Se mahdollistaa talouden ja työpaikkojen kasvukäänteen perustan. Sen avulla on hyvä lähteä rakentamaan uutta Suomea. Suomea, jossa työtä on kaikille työhalukkaille.