Kuolema korjaa poliitikonkin

Kansanedustajien blogit

Torstaina uutisoitiin Elinekinoelämän valtuuskunta EVAn teettämästä arvo- ja asennetutkimuksesta. Sen mukaan kolme neljästä kansalaisesta kokee poliittisen eliitin vieraantuneen kansasta. No, ainahan rötösherroja on vaadittu kiikkiin, mutta uskon kyllä, että tuossa asiassa on totta toinen puoli.

Yksi merkittävä asia politiikan ja kansalaisten todellisuuksien vieraantumisessa on kieli. Tajusin tämän jälleen kerran, kun haastattelin tv-keskusteluohjelmassani pääministeri Juha Sipilää ja Cheekiä.
Puheeksi tuli Juha Sipilän kanssa hänen poikansa kuolema. Sipilä kertoi, kuinka nyrkkitervehdys oli hänen ja hänen kuolleen poikansa välinen juttu. Hiukan aiemmin Cheek oli puhunut siitä, kuinka hänen isänsä kuolema oli varjostanut hänen elämäänsä vuosikausia. Aloin välittömästi, jo heidän vastaustensa aikana miettiä omaa isääni ja hänen kuolemaansa. Samalla aloin kuunnella, kuinka tavallisella ja maanläheisellä kielellä Sipilä puhui tästä tragediastaan.

Sama on käynyt ennenkin, kun olen haastatellut poliitikkoja ohjelmissani. Kun itse yritän kysyä aidosti jutellen vaikeistakin asioista tavallisella kielellä, haastateltava saattaa yhtäkkiä pudottaa esiintymismaneerinsa ja esiin tuleekin ihan tavallinen ihminen.
Poliitikot puhuvat yhteiskunnallisista asioista liian vaikealla kielellä. He puhuvat ikään kuin toisilleen: vastustajille ja omille puoluekavereille. Vaikeata kieltä he käyttävät siksi, että kuulostaisivat fiksummilta kuin ovatkaan. Minun on helppo puhua niin, etten kuulosta liian fiksulta. Se tulee ihan luonnostaan.
Samaa asennetta toivoisin myös monille muille poliitikoille: uskallusta astua alas ammattilaisroolista ja jatkuvasta pelosta, että jääkin kiinni tietämättömyydestä. Se pelko tuottaa jargonia ja kapulakieltä, jota ei ymmärrä sitten yhtään kukaan tavallinen kansalainen.

On vaikea kuvitella maailmaa, jossa eri elämäntilanteissa ja työkulttuureissa elävät ihmiset eivät erkaantuisi toisistaan. Se on ihan luonnollistakin ja on vähän kummallista vaatia, että kaikkien pitäisi jotenkin oppia myös toisenlaisten maailmojen meiningit.
Silti poliitikoilla on syytä katsoa omaan suuhunsa ja pohtia, kuinka pitkiä ja vaikeita sanoja sieltä tulee. Koska kun vähän raaputamme pintaa, niin jokaisen poliitikon, tähden, julkkiksen ja tavallisen ihmisen sisimmästä löytyy hyvin samanlaisia asioita: kuolemaa, surua, onnenhetkiä ja arjen kommelluksia. Loppujen lopuksi olemme kaikki samanlaisia vajavaisia ihmisiä, jos vain haluamme nähdä sen.

 

Julkaistu Savon Sanomissa 12.3.2016

The post Kuolema korjaa poliitikonkin appeared first on Hjallis Harkimo.