Aika ajoi Kaukon ohi

Kansanedustajien blogit

Harvoin olen seurannut niin tiiviisti ja pitkään jonkun sopimuksen neuvotteluprosessia kuin nyt kilpailukykysopimuksen. On niin uskomatonta, miten joku sopimus voi muuttua totaalisesti siitä, mitä se oli aloittaessa. Kahdeksassa kuukaudessa ei ole jäänyt paljon mitään siitä alkuperäisestä.

Olen itse neuvotellut monia sopimuksia – en edes osaa laskea kuinka monta. Toki monesti sopimus muuttuu, mutta aina se runko on jäänyt. Toki olen oppinut monta eri neuvottelutaktiikkaa. Niitä kyselläänkin minulta usein, mutta en tietenkään paljasta niitä, mitä te kuvittelette!

Aina joutuu antamaan jotain periksi, sen kyllä tiedän itsekin.

Mutta tässä ei oikeasti paljoa jää jäljelle. Lähtökohtana oli, että tarvittiin prosenttisuora 5+5+5, jotta Suomen kilpailukyky paranee. Tästä sopimuksesta jää noin 3,5 prosenttia. Mistä se loppu otetaan? Paikallisesta sopimuksesta ei jää jää oikeasti mitään. Kun PAM vielä vesittää kriisilausekkeen, koko sopimus on ihan vesittynyt. Minulle olisi ollut tärkeätä auttaa yrittäjiä, koska se auttaisi työllistymistä ja on yksi tärkeä palikka koko maan kilpailukyvyn paranemisessa ja työllistämisessä.

Yleensä kun neuvotellaan sopimuksesta, molemmilla osapuolilla on järkevä agenda. Nyt toisella osapuolella ei ole kykyä alentaa tarjoustaan, koska firmassa aina ollut perätoimiston Kauko ei tykkää että hintoja muutellaan, kun ne on kerran 1960-luvulla päätetty. Kaikkein pöllöintä on, että tässä neuvottelussa edunsaaja eli Suomi oli toissijainen.

Tosiasiassa neuvoteltiin ihan muista eduista ja vallasta, ja pitkällä jälkijonossa tuli se itse pääedunsaaja. Suomi jäi nuolemaan näppejään ja kaikki muut edut saatiin turvattua – paitsi ne, jotka olisi pitänyt.

On ihmeellistä, että ensin tulee omat, sitten ne pääasiat. Miten tämä maa on saatu edes perustettua, kun sen edut ovat päättäjille toissijaisia. PAMin vaatimukset vielä tekevät sen, että saamme odottaa monta kuukautta ennen kuin edes tiedämme, syntyykö koko sopimusta. Se on varma, että jos syntyy, se vesittyy entisestään.

Kun vielä tämä sopimus sitoo hallituksen talouspolitiikan, vaikka emme tiedä tulevaisuudesta mitään, on tilanne aivan hullu. En voi ymmärtää, miten budjetti tulevaisuudessa pystytään tasapainottamaan.

Hermohan tässä alkaa mennä, enkä taida olla ainoa. Ymmärrän, että politiikka ei ole samanlaista kuin yrityselämä, mutta olen kyllä sitä mieltä, että jos kaukot olisivat suomalaisissa firmoissa yhä johtoryhmien jäseniä, meillä ei olisi pelifirmoja eikä sitäkään vähää uusia yrityksiä. On aika heittää kaukot ulos myös kansallisen päätöksenteon ytimestä ja nostaa Suomen asia Kaukon ja hänen kavereidensa tilalle.

 

Julkaistu Iltalehdessä 18.3.2016

The post Aika ajoi Kaukon ohi appeared first on Hjallis Harkimo.