Me kaikki voimme levittää valoa

Kansanedustajien blogit

Muistatteko muutama aika sitten, kun Jyrki Kataisen positiivisuudelle alettiin vitsailla? Älykköjen mielestä oli sietämätöntä, että pääministeri puhui ”fantastisista” asioista. Viime aikoina minulle on alkanut tulla ikävä sen kaltaisia puheenvuoroja. Se johtuu siitä, että negatiivisuus on vallannut alaa yhä enemmän yhteiskunnallisen keskustelun ilmatilassa.
Tietysti maailmassa on tapahtunut paljon ikäviä asioita. Talous sakkaa, muuttoliike koettelee maahanmuuttopolitiikkaa ja terroritekoja tehdään myös Euroopan maaperällä.
Mutta mikään mainituista asioita ei ole uusi kokemus yhteisöillemme. Niitä on tapahtunut ennenkin. Mutta tällä kertaa maailman tapahtumat ovat muuttaneet koko keskusteluilmastoamme suuntaan, joka on todella kummallinen. Yksi syy on viestintävälineiden kehitys. Kun ilmaisukanavia on kaikille vaikka kuinka paljon, ihmisistä on tullut lausuntoautomaatteja, jotka kommentoivat silloinkin kun kannattaisi olla hiljaa.
Tuntuu siltä, että ennen käytimme rumia sanoja heistä, jotka ovat meistä tarpeeksi kaukana. Purimme turhautumistamme elämään haukkumalla kotisohvalta rikkaita, ärsyttäviä julkkiksia tai kaukaisia pakolaisia. Mutta nyt me haukumme jo suurin piirtein ystäviämme, jos he ovat väärää mieltä jostakin asiasta – ja teemme tämän julkisesti.
Viha synnyttää vihaa, se on tiedetty pitkään. Mutta sen sisäistäminen tuntuu olevan useimmille meistä melkoisen vaikeaa. Siltä tuntuu, kun kuuntelee kuinka mikä tahansa kannanotto ammutaan rumin sanoin alas, ylitulkitaan, käännellään ja väännellään. Tulppa on todella lähtenyt irti.
On toki tärkeää sanoa, että emme saa esimerkiksi terrorin edessä antaa pelolle valtaa, mutta mielestäni meidän pitää mennä vielä pidemmälle: meidän pitää raivata ilolle, toivolle ja positiivisuudelle tilaa.
Taas kerran: helpommin sanottu kuin tehty. Poliitikot eivät sitä yksin voi tehdä, mutta joihinkin asioihin he pystyvät vaikuttamaan. Juuri nyt olisi tärkeää tehdä sellaisia päätöksiä, jotka lisäävät optimismia.

Saan paljon soittoja yrittäjiltä, jotka kertovat vaikeuksistaan. Niitä puheita kuunneltuaan ymmärtää, että esimerkiksi juuri he tarvitsisivat positiivisia signaaleja. Siksi olin niin pettynyt, että paikallinen sopiminen ei edennyt riittävästi. Myönteisen signaalin sijaan vesittynyt yhteiskuntasopimus tuotti pikemminkin vastareaktion ja lisäsi pessimismiä.
Siinä Kataisenkin kriitikot olivat oikeassa, että sanojen lisäksi me tarvitsemme tekoja. Niitä voivat tehdä kaikki: yritykset voivat päättää investoida, kuluttajat ostaa palveluja, poliitikot ja päättäjät voivat luopua taustajoukkojensa eduista, jotta saadaan aikaiseksi sopimuksia ja päätöksiä, jotka voisivat näkyä Suomen taivaalla edes pieninä valonpilkahduksina. Kuka ties valo leviää, tuli tarttuu ja usko paremmasta synnyttää positiivisen kierteen. Tarvitaan johtajuutta, joka vie asioita eteenpäin. Nyt kaikki on keskinkertaista. Sillä eivät liekit vielä roihahda.

Julkaistu Iltalehdessä 26.3.2016

The post Me kaikki voimme levittää valoa appeared first on Hjallis Harkimo.