Huippuosaaminen on ulkomaankaupan perusta

Kansanedustajien blogit

Suomi on harvaan asuttu maa kaukana pohjoisessa. Olemme rauhan aikana, työn ja osaamisen avulla pystyneet saavuttamaan elintason, joka on parhaimmillaan ollut lähellä huippumaita. Nyt Suomen on kyettävä hallitsemaan merkittävä osaamisen siirtymä teollisuusvetoisesta yhteiskunnasta kohti ketterää palvelutaloutta – taloutta, jonka tukijalka voi silti edelleen olla teollisuudessa. Se edellyttää syvällistä ja monimuotoista osaamista. 

Pienenä maana tarvitsemme runsaasti ulkomaisia tuotteita ja palveluita. Niiden hankkimiseksi on kyettävä tarjoamaan jotain vastakaupassa. Se edellyttää vientiä. 

Kaikki vienti – ja sillä maksettava tuonti – on sinällään hyvästä. Saamme omaa arvokasta työtämme vastaan jotain muuta arvokasta tilalle. Mitä korkeampi osaamistasomme on, sitä parempi on paitsi työn, myös viennin hyötysuhde. Eli mitä korkealaatuisempia tuotteita ja palveluita kykenemme viemään, sitä suuremman hyödyn – eli euromääräisen korvauksen – kansantalous saa työtuntia kohden. Mitä erikoislaatuisempi tuote, sitä vähemmän sen kohdalla kilpaillaan hinnalla.

Jokaisen ei pidä osata kehittää uutta lääkettä tai millimetriaaltotekniikkaa. Kansainvälinen vaihdanta ja elintason nousu perustuvat siihen, että jokainen tekee suunnilleen sitä missä on hyvä. Mitä enemmän Suomessa tehdään myös huipputöitä, sitä enemmän töitä ja hyvinvointia on tarjolla kaikille muillekin.

Teknologiaa ja palveluita

Tieto liikkuu vaivatta rajojen yli ja hyvä niin. Siksi voidaan olettaa, että hyvä teknologia löytää paikkansa mistä tahansa maailman kolkasta yhä nopeammin. Pääoman puutetta ei ole. Sen sijaan teknologian hyödyntäminen ja siihen liittyvä osaaminen ovat usein pullonkaula.
 
Uuden teknologian käyttöönotto edellyttää usein täysin uusia elinkeinoja. Mitä vaikeampaa on uuden toiminnallisuuden aloittaminen, sitä hankalammin uudet liiketoimintamuodot leviävät. Meidän on purettava markkinoillepääsyn ja elinkeinovapauden esteitä. Se pätee niin jakamistalouden eri muotoihin, kuten laajasti otsikoissa olleisiin kyytipalveluihin, kuin mihin tahansa toimialaan. Osaaminen jalostuu yhä useammin työ- ja yritystoiminnassa; liiketoimintaosaaminen lähes yksinomaan siellä. 

Olemme kaikki nyt ja tulevaisuudessa tekniikan käyttäjiä. Kansakunnan elinvoimaisuus ratkeaa sillä, kuinka suuri osa meistä on myös tekniikan kehittäjiä. Painoarvo on uuden keksimisessä, mutta se ei päde pelkästään tieteelliseen innovointiin. Yhä suurempi painoarvo on keksintöjen soveltamisessa ja tuomisessa ihmisten arkeen. Hyvä soveltaja tarvitsee syvällistä ja monialaista osaamista.

Entä sitten se huippuosaaminen? QS World University Rankingin mukaan suomalaisista yliopistoista kilpailukykyisiä ovat vain Helsingin yliopisto sijalla 96 ja Aalto-yliopisto (139). Loput yliopistoista valuvat sijan 200 huonommalle puolelle. Eikö meillä sitten ole lainkaan toivoa? Kyllä on! Reilun 5 miljoonan hengen kansa ei ole selitys sille, etteikö täällä voisi olla huippuyliopistoja. Olennaista huippuosaamisen kehittymiselle on resurssien tehokas käyttö – ja kuten kaikessa kehityksessä, hallittu riskinotto. 

Häpeilemättä totean, että meidän on jatkossa muistettava tekniikan ja luonnontieteiden merkitys. Suomi ei nouse sillä, että kaikista yritetään vääntää insinöörejä, vaan sillä, että he jotka ovat, ovat jatkossakin maailman luokan insinöörejä. Sama pätee kaikessa osaamisessa.

Huippuosaaminen edellyttää vireää tutkimusta. Laadukas tutkimus luo kokonaan uutta tietoa, osaamista, menetelmiä, keksintöjä, liiketoimintamuotoja, kasvua, työpaikkoja ja hyvinvointia. Jatkossa emme voi tuottaa laadukasta perustutkimusta kaikessa, vaan meidän on tehtävä valintoja. Tutkimus tarvitsee kokonaisuudessaan monimuotoisia rahoitusratkaisuja ja yhteistyötä yritysmaailman ja elinkeinoelämän kanssa. Laadukas soveltava tutkimus ja kansainvälinen kova vaikuttavuus edellyttävät myös yhä laajempaa kilpailua tutkimusrahoista. 

Keskittyminen ei tarkoita luopumista

Tiedemaailma elää verkostoitumisen kautta. Pienen maan voimavarat tulee käyttää tehokkaasti ja yliopistoyksiköiden on erikoistuttava. Laatu ratkaisee määrän sijasta. Keskittyminen ei äärimmilleenkään vietynä tarkoita sitä, etteikö suomalainen voisi tulevaisuudessa opiskella mitä tahansa alaa. Jo tänä päivänä alansa huippututkija päätyy ulkomaille tutkimaan ja opiskelemaan lisää, kun kotimaassa tulee katto vastaan. Teknologian kehittymisen myötä kaiken tason opintoja on mahdollista suorittaa myös etänä. Se, jos mikä on harvaan asutulle maalle mahdollisuus.

Vapaakaupan vuodet ovat osoittaneet, ettei meidän tarvitse tuottaa kaikkia tuotteita ja palveluita itse – lähes jokainen käyttää tänä päivänä muualla suunniteltua ja tehtyä matkapuhelinta. Miksi meidän pitäisi tuottaa kaikki osaaminen itse? Ei miksikään. Kansainvälisiä mahdollisuuksia on voitava käyttää hyväksi jo alemman korkeakoulututkinnon suorittamisvaiheessa ja yhä laajemmin myös perustutkimuksessa. 

Vastaavasti ei ole mitään syytä, etteikö Suomessa voisi tuottaa laadukasta osaamista myös toiseen suuntaan. Jos tänne tullaan marraskuussa, vuoden rumimpaan aikaan, kaikkialta maailmasta nauttimaan Slushin startup-pöhinästä, lienee selvä, että me voimme halutessamme myydä mitä tahansa! Uskon vakaasti, että Suomen huippuvuodet ovat vasta tulossa.

Kirjoitan tällä viikolla koulutuksesta, osaamisesta ja sivistyksestä. Tässä kirjoitussarjan toinen osa.

Pyrin Kokoomuksen puheenjohtajaksi kesäkuun puoluekokouksessa.