Turha tässä on yrittää, kun huonosti menee kumminkin. Olympialaiset meni penkin alle. Pitkäaikaistyöttömien määrä sen kuin nousee nousemistaan. Kunnat velkaantuvat ja kuihtuvat. Valtion velkakierre sen kuin syvenee. Työpaikat siirtyvät muille maille vierahille. Oppilaitoksetkin muuttavat paikkakunnalta toiselle, ja vievät mukanaan kaiken. Syksykin saapuu pimeyden ja sateen kera.
Valittaminen ei auta. Se ei tuo ratkaisuja, vaan syventää ongelmia. Suomelle tyypillinen ominaisuus on ollut sisu. Sisulla olemme kääntäneet kivet ja kannot. Olemme rakentaneet menestyksemme ilman ajatustakaan luovuttaa. Suomi on noussut paljon vaikeammistakin olosuhteista. Toisen maailmansodan jälkeen ankarien sotakorvausten saattelemana Suomi rakennettiin uudelleen rohkeudella ja ahkeruudella.
Vaikeat olot tuovat mahdollisuuden uudelle polulle. Otan tähän esimerkin Salosta. Salon kaupunki, joka kasvoi kukoistukseen Nokian myötä ja joutui pohjamutiin Nokian työpaikkojen kadottua. YT-pommeja työpaikkakatoineen on sadellut jatkuvalla syötöllä. Salosta ei silti huudeta, että tule valtio apuun ja elätä meidän kunta. Sen sijaan Salon kaupunginjohtaja Rantakokko ja päättäjät ovat ottaneet tilanteen uutena mahdollisuutena.
Mahdollisuus syntyy juuri siitä, että Nokialta on vapautunut osaajia ja nykyaikaisia tiloja. Sen sijaan, että osaajista tulisi uusia pitkäaikaistyöttömiä ja tilat jäisivät tyhjiksi, on otettu itseä niskasta kiinni. Juuri näiden ympärille kaupunki rakentaa rohkealla otteella uutta kukoistustietä.
Salolla on monta rautaa tulessa. Kunnan taloutta on laitettu kuntoon. Samalla on rakennettu uutta menestystietä. Haetaan työpaikkojen luojiksi niin kansainvälisiä toimijoita kuin pk-yrittäjiä ja uusia start-uppeja. Näin tuleekin olla. Joku yrityksistä onnistuu, ja osa epäonnistuu.
Salon päättäjien puhetta leimaa sana tekeminen. Salo järjestää Connecting Things ”treffitilaisuuksia” osaajien ja korkean teknologian yrityksille. Nokialta vapautuneet osaajat ovat lähteneet oman tukiohjelmansa puitteissa luomaan omia yrityksiä. Valtion tukiraha ei ole ollut passivoivaa tukea, vaan uuden alun rakentamisen siemenrahaa.
Salolainen tekijä, osaaja, on kuitenkin kaikista tärkein henkilö uuden alun rakentamisen tiellä. Kunta ja valtio voivat luoda mahdollisuuksia ja edellytyksiä. Sen sijaan yksilö avoimella, eteenpäin katsovalla ja rohkealla asenteella on se kaikista ratkaisevin henkilö. Ihmisen näkökulmasta se voi tarkoittaa oman osaamisen uudistamista opintojen kautta. Se voi tarkoittaa yhden työnantajan palkkasuhteen muuttumista yrittäjäksi tai sitten palkaksi, joka kertyy useasta osa-aikaisesta työstä.
Rohkea rokan syö. Suomi on tuhansien mahdollisuuksien maa. Nyt on aika ratkaisukeskeiselle ajattelulle. Helppoa tietä ei kuitenkaan ole edessä. Luopua pitää, jotta voi saavuttaa jotain uutta. Verta, hikeä ja kyyneleitä on myös luvassa matkan varrella. Vain tarttumalla asioihin voimme luoda parempaa tulevaisuutta.