Virkamiehiä, enemmän kuin läheisiä

Kansanedustajien blogit

Jo pienenä poikana jouduin oppimaan, että enempää ei voi tuhlata kuin itsellä on rahaa. Opiskeluaikoina tuli ekat lainat ja lisää otin kun perustin ensimmäisen yritykseni. Senkin jälkeen joka firmassa on laskettu samaa asiaa: kassavirtaa ja lainojen suuruutta. Lainat on aina maksettava takaisin, yrityksen kulut ja menot on mitoitettava niin, että selviää. Muuten tulee pahimmillaan konkurssi, häpeä ja elinikäinen velkavankeus, joka – toivottavasti lähitulevaisuudessa muuttuvan – lainsäädännön mukaan on ikuinen.

Kansanedustajana olen nyt joutunut tilanteeseen, että lisävelkaa voikin ottaa surutta! Eikä näköjään tarvitse yhtään miettiä, millä se maksetaan takaisin. Tänä vuonna lisävelka tulee olemaan 5,6 miljardia euroa ja ensi vuonna 5,5 miljardia.

Valtion velan määrässä takaisinmaksua tärkeämpi näkökulma on tietysti sen suhde bruttokansantuotteeseen. Jompaa kumpaa pitää yrittää hoitaa oikeaan suuntaan. Jos BKT kasvaa, talous kasvaa. Silloin myös velkataakan suhde pienenee. Jos BKT ei kasva, pitää velkaantumista taittaa reippaammin, ensisijaisesti karsimalla julkisen sektorin kuluja. Esimerkkinä mainittakoon mittava keskushallinto. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2009 julkisella sektorilla työskenteli 612 500 henkilöä. Eli miltei 8 henkilöä per asukas. Virkamiehiä on siis asukasta kohden enemmän kuin useilla perhettä tai läheisiä.

Budjettiriihessä erotellaan jyvät akanoista – hyvät ideat huonoista. Valtiovarainministeri neuvottelee muiden ministereiden kanssa siitä, mihin tarkoitukseen minkäkin verran rahaa laitetaan tulevana vuonna. Valtion budjetti on siis kompromissi eri ministeriöiden kehysehdotuksista. Nämä taas ovat osa virkamiesten pitkäaikaista toimintasuunnitelmaa, johon liittyvät talousarviot. Minkä verran rahaa mihinkin tarkoitukseen varataan. Niin kuin on sanottu: ”Budjettiriihessä hallitus hyväksyy talousarvioesityksensä sisällön.”

Valtionvelan arvioitiin olevan vuoden 2016 lopussa noin 106 miljardia euroa, mikä on noin 50 prosenttia bruttokansantuotteesta. Vuoden alussa esitettiin vielä, että velan määrää lisättäisi aiemmin budjetoidusta.Budjetti on ollut pakkasella pitkään. Pitää mennä vuoteen 2008 löytääkseen hetken, jolloin Suomen budjetti näytti plussaa.

Finanssikriisin jälkeen on vuosi toisensa perään luotettu ylioptimistisesti, että ensi vuonna talouden kasvu kääntyisi positiivisesti. Ellei näin olisi, riittäviä toimenpiteitä olisi jo toteutettu.

Jos talous kasvaa, kuten nyt on talousasiantuntijoiden mukaan ennustettu, tämä olisi korkea aika tehdä julkisen sektorin ylirasittuneeseen kulurakenteeseen sopeutuksia.

Miten voi olla että valtion kirjanpito on jatkuvasti miinuksella? Eikö rahaa osata säästää oikeista paikoista? Toki yllätyksiä tulee, kuten turvapaikanhakijat. Sellaiseen pitääkin varata lisärahaa. Tosin maahanmuuton alkumainingeissa oli puhe että vastaanotto ja kotouttaminen rahoitetaan valtionomistusten realisoinnista saatavalla rahalla, eikä budjetista. Toisin taisi käydä.

Jos minä istuisin sellaisen yrityksen hallituksessa, jonka talous olisi jatkuvasti jo etukäteen näin tappiollista, niin toimet olisivat selvät. Mutta politiikka ei toimi kuten yritys, nyt on kyse eri ministeriöiden kompromissista.

Seuraavaa ylijäämän vuotta saadaan varmasti odottaa, sillä vielä vähän aikaa tullaan taistelemaan velkamäärän vähentämisestä suhteessa bruttokansantuotteeseen. Nähtäväksi jää mikä on alijäämän määrä ja lisälainan tarve sitten, kun on taas sadonkorjuun aika.