Kolmikannan neuroottiset takojat

Kansanedustajien blogit

On ne kyllä sellaisia seppiä helkkari nämä meidän kolmikannan takojat. Olen ihan varma, että yksi syy kansalaisilla aikoinaan äänestää perussuomalaisia oli alitajuinen. Äänestäjät aistivat, että kolmen suuren puolueen kimppakiva ja samanaikainen pakkoavioliitto työmarkkinajärjestöjen kanssa oli aikansa elänyt. Siitä oli tullut kulissiliitto, jossa jokainen esitti, että kaikki on ihan hyvin, vaikka kukaan ei lopulta ollut tyytyväinen.
Kolmikannalla emme enää pysty saamaan aikaan ratkaisuja, joilla pääsisimme edes kokeilemaan parempaa joustavuutta työmarkkinoilla. Totta kai se kirpaisee joitakin. Mutta sanokaa nyt hyvät ihmiset missä te näette sellaisen tulevaisuusskenaarion, jossa mitään ei tarvitse tehdä siellä missä kansanedustuslaitoksen harjoittamalla politiikalla vaikutusta ylipäänsä on?

Kolmikantainen malli sopia asioista on nykyajan maailmassa ratkaisumalli, jossa ei ratkaista yhtään mitään. Kaikenlaista yritetään, viralliset ja epäviralliset konklaavit kokoontuvat ja viineriä kuluu. Mikään ei koskaan johda mihinkään. Tänään saadaan taas yhden työryhmän lopputulema esille. Sekään ei johda yhtään mihinkään. Meillä on semmoinen ammattiyhdistysliike, joka ei anna missään periksi. Senkin nyt vielä voisi kestää, mutta kun päälle perussuomalaiset vielä ovat sanoneet, etteivät he aio tehdä päätöksiä, joita SAK ei hyväksy.
Se antaa semmoisen signaalin, että ei asioissa ei todellakaan tulla pääsemään eteenpäin. Milloin ymmärrämme, että työmarkkinajärjestöjen valta on romutettava? Avoimet työpaikat eivät Suomessa täyty, koska työmarkkinoilla ei ole kilpailua, eikä kustannustasoa saada laskettua. Edelleenkin kysyn: onko ihmiselle parempi mielekäs päivittäinen tekeminen – joskin pienellä palkalla – vai eristäytyminen samalla pienellä tulotasolla kotiin? Vastaus on ilmiselvä: ihminen tarvitsee tekemistä.

Voimme pumpata rahaa kotimarkkinoille, mutta se on tekohengitystä. Pitkän päälle meidän on saatava vienti vetämään, jotta saamme bruttokansantuotteen nousemaan. Se on pidemmän päälle ainoa tapa saada ihmiset töihin. Voimmehan me ottaa lisälainaa koko ajan ja pumpata sillä kysyntää kotimarkkinoille, mutta se johtaa pidemmän päälle katastrofiin.
Erikoista on myös, että yrittäjät eivät ole koskaan neuvottelemassa, kun näitä asioita ratkotaan. He ovat kuitenkin ainoat, jotka voivat pelastaa tämän maan ja työllistää ihmisiä. Tällä menolla ajaudumme umpikujaan ja koko tämä systeemi muuttuu pakon edessä.