Oikeus tietää

Kansanedustajien blogit

”Saisiko häiritä hyvän asian puolesta?” Kaikki meistä ovat kohdanneet erilaisia hyväntekeväisyyskeräyksiä. Jokainen kansalainen haluaa tietysti silloin tietää, mihin kerätyt rahat oikeasti menevät. Niin haluaa myös valtio: jos rahaa keräävän yhteisön toimintaan osallistuvat eivät tuota sillä itselleen taloudellista etua, toiminta voidaan katsoa yleishyödylliseksi eikä liiketoiminnaksi. Silloin yhteisön toiminnasta tai sen sijoitusten tuotoista ei tarvitse maksaa veroja. Nykyisen lainsäädännön mukaan yleishyödyllisyys arvioidaan yhdistyksen tehtävän ja sen toiminnan perusteella. Siksi toiminnan pitää olla läpinäkyvää.

Niinpä monet kansalaisjärjestöt ovat avanneet toimintaansa. Ne ilmoittavat mistä rahaa tulee ja mihin sitä käytetään. Mutta on muutama merkittävä järjestö, jotka ovat kaikkea muuta kuin avoimia. Puhun nyt työmarkkinajärjestöistä. Nythän ne luetaan yleishyödyllisiksi yhdistyksiksi, ja esimerkiksi ammattiliitot eivät ole verovelvollisia tuotoistaan. Näin silti, että kukaan ei tiedä, mihin ne tosiasiassa rahansa käyttävät. Niiden toimintakertomuksia ja tilinpäätöksiä ei ole tarvinnut julkistaa.

Mielestäni olisi reilua, että jokainen ammattiyhdistyksen jäsenmaksuja maksava tietäisi mihin heidän rahansa käytetään ja mitä jäsenmaksuilla saa. Ansiosidonnaiseen päivärahaan menee nimittäin arvion mukaan noin 30 prosenttia yhdistysten tuotoista – loput luultavasti rahastoidaan työntekijöiden edunvalvontaa varten. Olisi mukava tietää, mihin ammattiliitot sen ylimääräisen rahan käyttävät, varsinkin kun hallitus on päättänyt käynnistää selvitystyön siitä, miten säätiöiden ja yleishyödyllisten yhteisöjen noin 20 miljardin sijoitusvarallisuudesta saataisiin osa ratkaisua Suomen taloustilanteeseen.

Suomalaisten palkat, työllisyystilanne ja koko kilpailukyky nimittäin kasvaisivat, jos vain muutama prosenttikin näistä miljardeista saataisiin uutena pääomana markkinoille ja kotimaisiin kasvuyrityksiin.

Ministeriön selvitystyötä helpottaisi, jos myös työmarkkinajärjestöjen sijoitusvarallisuus olisi tiedossa. On aivan normaalia että osakeyhtiöiden tilinpäätökset julkistetaan ja niiden perusteella tehdään yritystoimintaan liittyviä ratkaisuja. Ihmettelen, miksi jo nykyistä lainsäädäntöä ei ole sovellettu niin, että työmarkkinajärjestöt olisivat velvollisia toimittamaan tilinpäätöksensä ja toimintakertomuksensa patentti- ja rekisterihallitukselle. Miksi kukaan ei pidä huolta, että he noudattaisivat lakia? Olen puhunut asiasta usean juristin kanssa, eikä kukaan ymmärrä, miksi työmarkkinajärjestöiltä ei pyydetä tilinpäätöksien julkistamista, vaikka se nykyisen lainsäädännön perusteella pitäisi tehdä.

Olen nyt valmistellut lakialoitteen, joka parantaisi toiminnan läpinäkyvyyttä työmarkkinajärjestöjen osalta. Tietoa täytyy olla saatavilla – varsinkin verottajan on tiedettävä ne perusteet, joilla yleishyödyllisyyttä arvioidaan. Työntekijöiden edunvalvonta on toki periaatteellisella tasolla yleishyödyllistä toimintaa. Sen sijaan ei ole oikein, että valtio antaa työmarkkinajärjestöille muista järjestöistä poikkeavia veroetuuksia, mutta kukaan ei tiedä toiminnan taloustietoja – kaikkein vähiten itse ammattiliiton jäsenmaksuja maksavat työntekijät. Pääosalla ammattiliitoista ja -yhdistyksistä jäsenten maksamat jäsenmaksut jäävät palkanmaksajan harteille, eikä valtio puutu mistään näkökulmasta yhdistyksen jäsenen ja yhdistyksen väliseen maksusuoritukseen.

Ei tuntuisi kovin mukavalta maksaa prosentteja palkasta ammattiliitolle, jos selviäisi, että sillä rahalla onkin joku muu tienannut itselleen jotain. Se ei olisi yleishyödyllistä. Sehän olisi liiketoimintaa. Siksi lakimuutos tulee tarpeeseen.