Opettajille lisää keinovalikoimaa

Kansanedustajien blogit

Sen jälkeen kun täysistunnossa pitämässäni puheessa kerroin omien poikieni kiusaamisesta, olen saanut useita kymmeniä yhteydenottoja aiemmin itse kiusatuilta aikuisilta. Olen kuullut kokemuksia kiusattujen vanhemmilta, opettajilta sekä kiusaamista kitkeviltä aktivisteilta.
Joka kymmenettä lasta kiusataan joka päivä yläkoulussa. Alakoulussa kiusaaminen on vielä yleisempää. Harvoin kuitenkaan kiusatut itse tuovat kokemiaan kauhuja julki. Lasten tapa kiusata toisiaan saattaa jäädä vastuullisiltakin vanhemmilta huomaamatta. Esimerkiksi juorujen levittäminen sosiaalisessa mediassa, tavaroiden varastelu tai töniminen koulumatkalla eivät jätä fyysisiä jälkiä.
Kiusaamisen jättämät henkiset jäljet ovat kuitenkin syvät: lapsuusaikaiset kiusaamiskokemukset herkistävät vielä vanhempanakin.

Kiusaaminen on ollut esillä viime vuosina. Kaikista tehdyistä toimenpiteistä huolimatta koulukiusaaminen jatkuu sukupolvesta seuraavaan. Miksi? Näyttää siltä, että meiltä puuttuvat yhteisön keinot kitkeä kiusaamista. Puhetta riittää kyllä, mutta ei rohkeutta käyttää mitään konkreettisia tekoja.
Vastuulliset vanhemmat, jotka tiedostavat kiusaamisen kohdistuvan omaan lapseensa, hakevat apua kaikin tavoin. Mutta vielä enemmän vastuu on kiusaajan vanhemmilla. Vain heillä on se suurin valta ja paras mahdollisuus saada kiusaajassa muutos aikaan.
Selvästikään rehtoreilla ja opettajilla ei ole tarpeeksi valtuuksia lopettaa kouluissa ja sen ulkopuolella samassa sosiaalisessa piirissä tapahtuvaa kiusaamista. Kaikilla opettajilla ei ole valmiuksia käsitellä kiusaajia tai kiusattuja.
A-studiossa haastateltu sastamalalainen rehtori oli saanut nuhteita siitä, että hän oli puuttunut koulun ulkopuolella tapahtuneeseen kiusaamiseen – hänen olisi kuulemma pitänyt vain ilmoittaa lasten vanhemmille!
Tämä on väärin.

On jokaisen velvollisuus puuttua asiaan, jos huomaa, että aikuinen tekee toiselle pahaa. Mielestäni on vielä tärkeämpää puuttua asiaan, jos lapsi käyttäytyy väkivaltaisesti toisia kohtaan. Opettajan ja kiusaajan perheen yhteiset kasvatuskeskustelut ovat oikein, mutta mitä jos vanhemmat eivät ota vastuuta? Silloin kun vanhempien resurssit eivät yksin riitä, on viranomaisilla oltava valtuudet puuttua asiaan.
Väkivallan uhrien häpeä ja kärsimys jatkuu sukupolvesta seuraavaan. Silti vieläkään koulukiusaamista ei ole selkeästi kielletty missään laissa. Vieläkään opettajien, rehtoreiden ja OAJ:n asiallisesti vaatimat keinot väkivaltaan puuttumiseen eivät ole kasvaneet. Opetusministeriöllä ei vieläkään ole olemassa kaikkia kouluja koskevaa ohjeistusta kouluissa tapahtuvan henkisen ja fyysisen kiusaamisen tunnistamiseen ja ilmiön poistamiseen.

Toivottavasti tulevaisuuden opettajankoulutuksessa asia on isosti esillä. Pienikin kiusa on aina iso kiusa.