Kunnanviraston konkurssi

Kansanedustajien blogit

Aikani kansanedustajana on saanut minut pysähtymään uudella tavalla joidenkin asioiden äärelle, jotka olen nähnyt aiemminkin, mutta joiden ilmeistä kummallisuutta en ole aiemmin täysin tajunnut. Yksi niistä on valtion ja kuntien hankkeiden johtaminen, kustannushallinta sekä vastuiden lähes täydellinen puuttuminen.

Olisi vielä ymmärrettävää, jos hankkeet ylittäisivät aikataulunsa ja kustannusarvionsa muutamalla kuukaudella tai miljoonalla. Mutta ei, sen sijaan molemmat saattavat moninkertaistua projektien kestäessä, venyessä ja kallistuessa. Länsimetron alkuperäinen 700 miljoonan euron budjetti on nyt lähes tuplat. Olympiastadionin remontti arvioitiin 200 miljoonan urakaksi, lopullinen summa on jossain 300 miljoonan euron tietämillä. Tilanne on niin surkuhupaisa, että radiossa pyörivät mainokset, jolla houkutellaan yksityisiä ihmisiä stadionin irtaimiston maksajaksi.

Silloinen kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki vakuutti stadionprojektin alkaessa, että enempää ei valtio tule antamaan. Nyt Arhinmäki on ollut aika hiljaa – hän vastaa kuitenkin poliittisesti projektista ja on joutunut syömään sanansa niin monta kertaa, että nälkä on varmasti lähtenyt. Olympiastadionin kohdalla syytetään ”kohonnutta hintatasoa”. Täysin käsittämätöntä. Tuollainen asia pitäisi tietysti ottaa huomioon jo koko projektin suunnitteluvaiheessa.

Hartwall Areena maksoi 50 miljoonaa euroa. Valtio antoi 3,3 miljoonaa euroa, lainaa otin 12,3 miljoonaa euroa ja loput piti kerätä itse. Pankit eivät hyväksyneet yhtään lisärahoitusta, joten oli selvittävä niillä mitä oli. Ei siinä ollut mahdollisuuksia muuhun kuin aina yrittää miettiä, voiko jonkun asian tehdä järkevämmin ja halvemmalla. Siihen 50 miljoonaan projekti puristettiin, samoin kuin Sonera Stadion vähän alle 20 miljoonaan euroon. Siinäkin projektissa minulle sanottiin, että ylimenevän osan maksat itse. Jouduinkin lopulta ottamaan 100 000 euroa lainaa ja maksamaan ylityksen.

Julkisella puolella olisi pakko löytää keinoja siihen, että hankkeiden johtajilla ja heidät valinneilla poliitikoilla olisi jonkinlainen aito vastuu löperöstä toiminnasta. Nyt he paukuttelevat kokouksissaan lisäbudjetteja meidän rahoistamme ja nostelevat käsiään. Leikillisesti olen joskus toivonut, että kaupungin joku osasto voisi mennä ”konkurssiin” ja vastuulliset menettäisivät työpaikkansa tai luottamusasemansa– konkurssihan on edessä yksityisellä yrityksellä, jos kustannuksissa ei pysytä.

Vähintäänkin nyt olisi sen muutoksen aika, että isoja rakennusprojekteja ei johtaisi poliittisin perustein valittu ihminen, jonka ei tarvitse lopulta välittää, vaikka kustannukset moninkertaistuvat.