Luottamus syntyy avoimuudesta – siksi julkisuuslakiin päivitys

Kansanedustajien blogit

Maailman ensimmäisen julkisuuslain kirjoitti ja ajoi läpi 1766 kokkolalainen Anders ”Antti” Chydenius. Avoimuuden ja vapaamman sanankäytön tarve syntyi kriisistä, joka oli seurausta sulkeutuneesta vallankäytöstä. Suomi on siis ollut edelläkävijä hallinnon avoimuudessa ja Suomella on asema sananvapauden ja matalan korruption maana.

Avoimuuden lisääntymisen paine liittyy luottamuksen puutteeseen ja demokratiavajeeseen. Sanonta tieto lisää tuskaa tarkoittaa demokratiassa myös sitä, että tuska saadaan leveämmille harteille, sillä vain tiedonsaanti takaa sen, että kaikki voivat osallistua samantasoisin tiedoin julkiseen keskusteluun.

Avoimuus on sykäyksittäin lisääntynyt ja suomalaisten auktoriteettiuskoa romuttaneista saunakabineteista on pinnistelty 2000-luvulle siirryttäessä kohti kansalaisvaikuttamista ja joukkoistamista myös uudistamalla perustuslakia, sekä perustamalla ota kantaa -palvelu, sähköinen kansalaisaloite ja kaikille avoin lausuntopalvelu.

Median, tiedonkulun ja yhteisöllisyyden muuttuminen yhä hektisemmäksi on entisestään murentamassa pienten piirien päätöksentekoa ja korostamassa verkostomaisuutta sekä läpinäkyvyyttä. Nämä ovat elementtejä, joilla edelleen voidaan lisätä demokraattisuutta ja pitää maamme avoimuuden edelläkävijöiden joukossa.

Miksi asia on nyt ajankohtainen?

Muutoksiin sisältyy aina enemmän tai vähemmän epävarmuutta. Luottamus on lääke epävarmuuden ehkäisemiseen. Luottamus puolestaan rakentuu päätöksenteon avoimuudesta.

Kunnianhimoiset uudistukset ovat riippuvaisia yhteiskunnan tuesta ja yksi sellainen on parhaillaan meneillään oleva sote-uudistus. Sen ”isänä” tunnettu Tuomas Pöysti on nostanut esiin, että uudistuksen yhteydessä on tarve arvioida julkisuuslain ajantasaisuus. Myös toimittajayhdistykset ovat nostaneet asian yhteisessä vetoomuksessaan esiin ja vaativat, että julkisuuslakia tulisi soveltaa kuntien omistamiin yhtiöihin.

Julkisuuslaki antaa yksilöille ja yhteisöille mahdollisuuden valvoa julkisen vallan ja julkisten varojen käyttöä. Lisäksi julkisuuslaki takaa mahdollisuuden vaikuttaa julkisen vallan käyttöön ja oikeuksien toteutumiseen. Toimittajien vetoomuksen taustalla on pelko, että muutosten ja yhtiöittämisen myötä julkisten varojen käyttöä ja vaikuttavuutta olisi vaikea valvoa. Tämä ongelma nykylainsäädännössä on tullut esiin jo mm. Länsimetron yhteydessä.

Ruotsissa julkisuusperiaate koskee kaikkia kuntien ja maakuntien omistamia yhtiöitä ja tätä mallia on helppo kannattaa. Päätöksenteon pitää olla mahdollisimman laajasti julkista ja silloin kun jokin muu kuin julkinen toimija hoitaa julkista hallintotehtävää, tulee toiminnan olla pääsääntöisesti julkista.

Valtiovarainministeriön hiljattain teettämä kysely puoltaa asiaa. Kyselyn mukaan valtionhallintoa pidetään luotettavana, mutta suomalaiset haluavat julkishallintoon lisää avoimuutta. Olemme siirtyneet digitalisaation ja uusien vaikuttamiskeinojen myötä kohti radikaalia läpinäkyvyyttä korostavaan yhteiskuntaan. Päätöksiä ei tehdä hämärissä sikarikerhoissa, vaan avoimesti ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Teknologisen kehityksen myötä kaikki ovat samalla informaation viivalla.

Suomen on oltava taas kerran edelläkävijä päätöksenteon avoimuudessa ja luotettavuudessa. Julkisuuslaki on keskeinen pilari demokraattisessa yhteiskunnassamme. Julkisuuslaki on laajennettava Ruotsin tavoin koskemaan kuntien ja maakuntien määräysvallassa olevia yhtiöitä. Suomalaiset ansaitsevat parasta. Mahdollisimman laaja julkisuus ja avoimuus turvaa luottamuksen suomalaisen hallinnon päätöksentekoon.