Hävettää olla kansanedustaja

Kansanedustajien blogit

Hävettää olla kansanedustaja, kun tätä lakiesitystä uudeksi alkoholipolitiikaksi vatvotaan edestakaisin. Ensin päätetään, sitten perutaan, kaadetaan kokonaan ja lopulta otetaan uudelleen käsittelyyn ja halutaan ”perehtyä asiaan” uudelleen. Mistä tässä on kysymys? Hikisestä 0,7 tilavuusprosentista. Sen verran vahvempia alkoholijuomia olisi tulossa kauppoihin. Siis lonkeroa ja jonkun valopään keksimiä limuviinoja, joiden markkinaosuus on yhden prosentin luokkaa. Eihän tällainen keskustelu ole mistään kotoisin, täysin tunneperäistä sekoilua. Asiaan ovat ottaneet kantaa jopa ruotsalaiset, joille tämä asia ei kuulu ollenkaan. Esiin on marssitettu moninaisia tutkimuksia todistelemaan, että jos kaupasta saa lonkeroa, zombie-heinäsirkkaparvet valtaavat Suomen ja muuttavat pahaa-aavistamattomat suomalaiset rappioalkoholisteiksi.

Uhkakuvien sijaan uskon siihen, että näiden tuotteiden tulo kauppoihin vähentää viinan tuontia, koska hinnat laskevat. Enää ei kannata kärrätä ulkomailta. Samalla valtion verotulot lisääntyvät.

Uhkakuviin en usko
, sillä alkoholismi on sairaus, eikä jonkinlaiseen porttiteoriaan perustuva vaarallinen tapa, johon kuka vain voi luiskahtaa. Meillä kaikilla on suvussa tai lähipiirissä alkoholisti tai useampi. Myös me päättäjät tiedämme sen tuskan, mitä alkoholismi aiheuttaa niin henkilölle itselleen kuin ennen kaikkea hänen läheisilleen. Kyse ei ole siitä, että emme välittäisi. Tosiasia vain on, että sääntelyllä emme pysty estämään sitä, että jollakulla on synnynnäinen taipumus riippuvuuksiin tai että hänen lapsuudessa järkkynyt mielensä etsii pakoa ja turvaa vaikkapa alkoholista. Oikea keino tarttua näihin on tarjota hoitoa ja varhaista puuttumista ja tukea. Maailmalla ja Suomessa on kyllä koetettu kieltää päihteitä. Ei ole onnistunut. Rajoittamisen hyödyt ovat rajalliset, ja sitä paitsi ihmisten vapaus on tärkeä arvo.

Alkoholilain vatvominen
kuvaa hyvin sitä, miksi politiikassa ei saada aikaan mitään isompia rakenteellisia muutoksia. Muutamat yksittäiset ihmiset voivat takertua pikkuasioihin ja jarruttaa järkeviä isoja muutosprosesseja – ja samalla tehdä koko kansanedustajan työn naurunalaiseksi. Näyttää kyllä siltä, että viinapiru on iskenyt pahiten heihin, jotka kammoavat viinaa. Niin pirullisiksi ovat heidän manööverinsä käyneet alkoholilain uudistusprosessissa. Puhutaan omantunnon kysymyksistä ja pyöritetään tätä sirkusta, ylimmäisenä Pekka Puska, joka haluaisi kai viinakortit takaisin käyttöön.

Toivottavasti tämä sekoilu loppuu pian. Se on varma, että kaikille jää tästä krapula.