Yksinpurjehdus muokkasi elämääni

Kansanedustajien blogit

Säännöllisesti joku pienuuttaan ärhentelevä kolumnisti vikisee, että Hjallis se jaksaa puhua yksinpurjehduksestaan maailman ympäri. Kerron nyt miksi palaan aiheeseen yhä, vaikka siitä on kulunut jo kolmekymmentä vuotta.

On nimittäin niin, että mitä enemmän ikää karttuu, ihminen alkaa ajatuksissaan palata niihin hetkiin, jotka ovat häntä muovanneet tavalla tai toisella. Se ei ole nuoruuden perään haikailua, vaan jonkinlaista lämminhenkistä juttelua oman sisimmän kanssa.
Monella meistä lasten syntymät ovat varmasti niitä hetkiä. Ainakin itselleni ne ovat tärkeitä, koska ne ovat muuttaneet minua niin paljon. Lasten myötä jouduin ottamaan vastuuta myös muista kuin itsestäni. Ymmärsin yhä enemmän siitä, mitä rakkaus voi tarkoittaa.
Elämän varjoisat sävyt tulevat myös mieleen. Minua sattuu edelleen fyysisesti, kun jokin asia palauttaa mieleen sen hetken, jolloin äiti ja kaikki me sisarukset istuimme isän vierellä sillä hetkellä, kun hän nukkui pois.
Minulle se on maailman surullisin hetki.

Maailman suurin haaste minulle puolestaan oli olla 168 päivää yksin merellä purjeveneessä. Jatkuva univaje, vaaratilanteet, monet itkut – ne eivät voineet olla jättämättä jälkiään nuoreen mieheen. Paluun jälkeen näin maissa painajaisia vaaratilanteista pitkään.
Heräilin öisin kauhuntunteisiin, niihin hetkiin, jolloin olin naamatusten kuoleman kanssa. Yhä edelleen – harvoin – nuo muistot palaavat uniini.
Olen tietysti etuoikeutettu, että minulla oli mahdollisuus noin suurisuuntaiseen matkaan – niin omaan itseeni kuin maailman ympäri. Poikaani en kyllä päästäisi matkaan mistään hinnasta, niin suuret ovat riskit.
Itsekään en lähtisi enää moiseen uhkarohkeaan reissuun, mutta olen tyytyväinen siitä itseluottamuksesta, jonka nuoruuden reissu toi elämääni.

Noita muistoja aion kullata huomenna Etelärannassa kello 11. Silloin on kulunut päivälleen 30 vuotta siitä, kun palasin yksinpurjehdukselta takaisin kotisatamaan.
Niin aion tehdä nytkin, ja toivotan paikalle tervetulleeksi kaikki purjehduksen, itsensä löytämisen ja lämpimien muistojen ystävät!