Rikun ja Jarkon juhannus: nousun kynnyksellä kapuloita rattaisiin?

Kansanedustajien blogit

Suomen talous on lähtenyt hyvin kasvuun. Monet tahot ennustavat yli kahden, jopa melkein kolmen prosentin kasvua. Siihen ovat vaikuttaneet monet asiat: valuuttakurssien vaihtelut, muiden maiden talouden piristyminen ja muita pieniä osatekijöitä.

Suurin vaikuttava asia kaikista on kuitenkin meidän palkkamalttimme ja kiky-sopimus. Työttömyysaste ei ole vielä laskenut ja investoinnit voisivat olla reilumpia, mutta olemme oikealla tiellä. Lienee kaikille selvää, että työttömien saaminen töihin on ainoa kestävä tapa pitää yllä hyvinvointiamme eli saada talous ja etenkin velkaantuminen kestävälle pohjalle.

Juuri tätä kohti me olisimme olleet menossa – alkutaipaleella, mutta hyvässä vauhdissa. Pian olisimme nähneet työttömyyden laskun ja investointien kasvun – lisää työpaikkoja. Mutta se voi jäädä toteutumattomaksi haaveeksi. Juuri nyt, nousun kynnyksellä ammattiyhdistysliike alkaa vaatia reiluja palkankorotuksia.

Jälleen näemme surullisella tavalla, kuinka ay-liikettä ei kiinnosta työttömät, vaan ainoastaan heidän työssä olevat jäsenensä. Mieluummin näköjään korotus harvoille kuin työtä monille. Pian Suomessa ei voi enää korottaa palkkoja, koska ei ole palkansaajia.

Ottakaa nyt järki käteen siellä. Maailma menee kohti paikallista sopimista, koska se on realismia. Vain yritys itse voi määritellä, paljonko se pystyy nostamaan palkkoja. Suomalainen työlainsäädäntö on niin vahvaa ja työntekijää suojelevaa, että se kestää kyllä vallan hajauttamisen paikalliselle tasolle.

Siksi olen varma, että työntekijät kyllä olisivat valmiita paikalliseen sopimiseen, mutta koska se tietäisi liittojen vallan perustuksien murenemista, ne jarruttavat muutosta. Palkankorotusvaatimukset ovat keino kalastella jäsenistöltä vielä jatkovuosia vanhanaikaiselle ay-meiningille. Mutta aika tekee tehtävänsä ja moinen kuolee omaan mahdottomuuteensa. Suuri harmi vain on se, että tällä tavoin saattaa torppautua orastava nousun kausi.

Metsäteollisuus avannee pelin. Toivottavasti Pesonen ja muut ymmärtävät, että he asettavat askelmerkkejä myös muille. Yritetään saada kaikkien talous kuntoon, eikä vain määrättyjen tahojen: siis rakennemuutos eteenpäin, maahanmuuttajien työllistämiseksi minimipalkkaa alas. Hyvää juhannusta vain Elorannalle, Aallolle ja muille! Miettikää juhannuskokon äärellä myös Suomen etua!