Komiteat olisivat uudistamista käsijarru päällä

Kansanedustajien blogit

Rakenteellisten uudistusten läpivieminen ja lainsäädännön taso ovat nousseet pinnalle etenkin sote-uudistuksen yhteydessä. Oppositiopuolueet ovat tarjonneet lääkkeeksi parlamentaaristen työryhmien perustamista. Porin SuomiAreenan hetkittäinen aurinko sai Vihreiden puheenjohtaja Touko Aallon vaatimaan jopa komitealaitoksen palauttamista. Aallon ajatus komiteatyöstä, samaan aikaan kun puolue on uhonnut soten kaatamista, osoittaa umpikujan johon ajatus johtaa.

Komiteoista päätettiin luopua aikoinaan niiden hitauden takia. Sanonta komitean suunnittelema hevonen näyttää enemmän kamelilta kuin hevoselta ei ole myöskään syntynyt tyhjästä. Komiteatyön tilalle on tullut ministeriöiden asettamat työryhmät ja selvityshenkilöt. Valmistelusta on tullut tehokkaampaa ja joustavampaa. Ministeriöiden työryhmissä on edustettuina usein alan parhaat asiantuntijat ja niissä kuullaan aktiivisesti tutkijoita ja eri sidosryhmiä. Kuulemiset jatkuvat myös eduskunnassa, jossa kaikilla puolueilla on mahdollisuus osallistua valiokuntatyössä lainsäädännön hiomiseen. Myös lainsäädännön tasoa on vahvistettu tällä hallituskaudella, kun lainsäädännön arviointineuvosto perustettiin 2015 joulukuussa.

On aihetta kysyä, mikä olisi laajemman yhteisvalmistelun anti päätöksenteolle, kun oppositio toistuvasti vaatii jarrua uudistuksille tai haukkuu ne maanrakoon. Miten vältettäisiin se aikaisempien komiteoiden vahvan edunvalvonnan perisynti, jota ei ole saatu ratkaistua työmarkkinoiden yhteisneuvoteluissakaan? Epäilen vahvasti, että konkreettisia parannusehdotuksia nähtäisiin komiteoissa, kun niitä ei kuulla edes julkisesti.

Kiinnostus lainsäädännön tasoa kohtaan on toki osoitus demokratian toimivuudesta. Paremman sääntelyn kehittämistä on tehty vuosien ajan eikä kyseessä ole todellakaan yhden hallituksen haaste. Perustuslakivaliokunnan lausunnossa, joka on vuodelta 1994 todetaan, että valiokunta on tuolloin joutunut kiinnittämään huomiota hallituksen esityksissä ilmenneisiin puutteellisuuksiin arvioidessaan lakiehdotusten käsittelyjärjestystä. Lisäksi valiokunta totesi jo tuolloin, että merkittävin yksittäinen syy lainvalmistelun tason viimeaikaiseen heikkenemiseen on valiokunnan käsityksen mukaan kiire.

Rohkeus on edistyksen edellytys. Suomen tarvitsemat isot rakenteelliset uudistukset tarvitsevat sujuvampaa hallintoa. Tärkeää on myös poliittisen ohjauksen oikea-aikaisuus sekä riittävä aika ja resurssit virkamiesvalmisteluun.  Lainsäädännön laatua parantaisi ministeriöiden vahvempi keskinäinen yhteistyö sekä lainsäädännön arviointineuvoston lausuntojen huomioiminen. Tiitisen työryhmän esitys lainsäädäntöjohtajien virkojen perustamista kaikkiin ministeriöihin on myös kannatettava suunta. Oikeusministeriön voimavaroja tulisi vahvistaa erityisesti valtiosääntöoikeuden ja julkisoikeuden kysymyksissä, jotta oikeusministeriö voi tukea tarvittaessa muita ministeriöitä lainvalmistelussa.

Pehmoiset puheet ja ylimääräiset kokoukset eivät vie yhteiskuntaa eteenpäin. Yhteiskuntaa ei voi uudistaa käsijarru päällä.