Tekisikö some politiikasta taas ymmärrettävää?

Kansanedustajien blogit

Kun heräsin tässä eräänä aaamuna, katsoin ensimmäisenä päällimmäiset uutiset internetistä, kuten tavallista. Niissä mainittiin, että Donald Trump oli kokenut tappion koskien Obamacarea – sitä ei kumottu, joka mahdollistaisi uuden valmistelun.
Sen jälkeen otin käteeni paperin version Helsingin Sanomista. Siinä kerrottiin, että ”senaattori McCain pelasti Trumpin”, koskien siis samaa Obamacare-asiaa. Uutinen oli auttamatta vanha ja eilispäiväinen. Sillä ei ollut enää merkitystä.

On hämmästyttävää, että lehdillä on yhä varaa julkaista uutisia, jotka vanhenevat yön aikana. Toki Helsingin Sanomatkin on siirtynyt yhä enemmän kohti analyysejä ja muuta sellaista journalismia, joka säilyttää arvonsa. Silti se joutuu kuitenkin palvelemaan myös niitä harvenevia lukijoita, jotka eivät sähköisen tiedonvälityksen käänteissä pysy perässä. Eli edelleen julkaistaan esimerkiksi urheilutuloksia ja raportteja peleistä, vaikka suurin osa ihmisistä on ne jo lukenut – eikä välttämättä juuri tämän lehden verkkosivuilta.

Muutaman ison mediatalon hallitsema mediamaisema on mennyttä. Isojen talojen hallinnoima julkisuus on pirstoitunut pieniin osiin. Kenellekään ei ole enää selkeää valtaa – siis kenelläkään suomalaisella toimijalla. Kansainväliset isot julkaisualustat kuten Facebook ja You Tube käyttävät valtaa eri tavalla. Ne eivät päätä sisällöstä, vaan siitä, millä mekanismeilla sisältö leviää. YouTubea käyttää 80 prosenttia 15-74-vuotiaista suomalaisista. Facebookia käyttää 2,5 miljoonaa suomalaista. Ihmisten perässä someen ovat siirtyneet myös mainoseurot.

Kaikki tietysti tietävät tämän muutoksen – paitsi poliitikot. Kärjistäen: yksi syy siihen, että politiikka ei kiinnosta nuoria, on se, että poliitikot eivät ymmärrä nykyistä sosiaalista verkostomedian maisemaa. Poliitikot ovat jääneet puhumaan keskenään ja Helsingin Sanomien toimittajien kanssa. Valta etääntyy omaksi kuppikunnakseen. Ei ole ihme, että emme saa mukaan nuoria ihmisiä ja äänestysprosentit laskevat.

Toivon, että muutos tulee pakon edessä. On selvää, että verkostojen ja sosiaalisessa mediassa käytetyn arkisen ja helposti ymmärrettävän kielen arvon ja merkityksen tajuava poliitikko myös menestyy. Moni ehdokas alkaa varmasti kopioida tätä mallia.
Parasta olisi, jos tämä tarkoittaisi myös sitä, että politiikan sisäpiirikentällä alettaisiin puhua ymmärrettävällä kielellä. Silloin voittajia olisivat niin äänestäjät, edustajat kuin koko Suomi.