Atlantin paineet saivat valvomaan yökausia

Kansanedustajien blogit

Kun päätin lähteä tekemään tv-ohjelmaa, jossa purjehdin Atlantin yli ”tähtien kanssa”, en ollut miettinyt asiaa ihan loppuun. Mietin vain, että on mukava paitsi tehdä ohjelmaa, myös kerran tehdä pidempi purjehdus yhdessä oman pojan kanssa. Kun sitten purjehdus läheni, aloin oikeasti miettiä, mitä koko asia oikeastaan tarkoitti. Se tarkoitti, että kannoin vastuun kaikista mukaan tulevista ihmisistä. Purjehdustaitoisia ei ollu montaa. Yksikään neljän hengen tuotantotiimistä ei ollut purjehtinut, ei myöskään kukaan tähdistä paitsi Jyrki Sukula joskus. Jolle-poikani on sunnuntaipurjehtinut parina kesänä. Sentään veneen omistaja oli kerran purjehtinut Atlantin yli ja ensiapumies kolunnut kotimaan avomerikisoja. Silti kokemus oli erittäin vähäistä.

Tajusin, että jos jotain tapahtuu, kaikki olisi minun syytäni. Reitti oli erittäin vaarallinen ja vaikea, toisaalta vene kuitenkin ykkösluokkaa. Mietin, että kyllä tästä selvitään, mutta ei se helppoa tulisi olemaan. Jos joku ulkopuolinen alkoi puhua reitin vaarallisuudesta, tokaisin nopeasti ylimalkaan, että puhuvat mitä puhuvat, me pärjäämme kyllä.
Olin itsevarma ja annoin myös sen kuvan ulospäin, mutta samaan aikaan hillittömät paineet alkoivat kasvaa sisälläni. Loppuelämäni olisi pilalla, jos jollekulle tapahtuisi jotain. Saattaisin menettää rakkaan poikani. Mikä ratkaisuksi?

Päätin, että käskytän porukkaa turvallisuuteen liittyvissä asioissa, mutta muuten en niin puuttuisi muiden toimintaan. Toivoin, että näin varmistuisi sekä turvallisuus että porukan yhteishenki, koska ne ovat tuollaisessa ponnistuksessa molemmat todella oleellisia.
Onneksi näin kävikin, mutta alkumatka oli silti minulle paineiden keskellä hankala. Alussa tuli heti huonoa keliä. Kahteen vuorokauteen en saanut unta kunnolla, koska olin niin hermostunut, että kaikki menisi hyvin. Oli pimeää, tuuli oli kova ja moni voi pahoin. No, tämä selviää ohjelmaa katsoville, mutta minun sisäinen paineeni siinä ei näy.

No tähdet olivat uskomattoman hyviä. He oppivat nopeasti ja noudattivat kaikkea mitä sanoin Purjeveneessä on niin kauheat voimat, että jos köysiä ei osaa käsitellä, tulee pian iso onnettomuus. Oikeastaan kukaan ei purnannut mistään, mitä nyt tuotannon väki ei olisi halunnut tiskata. Siitä he tulivat puheilleni pari kertaa, mutta koska he olivat osa joukkuetta ja vielä tärkeä osa sitä, katsoin että kukaan ei luista tiskeistä – paitsi kippari.

En voi vieläkään käsittää kaikkien tapahtumien jälkeen, että kaikki tulivat Kanarialle ehjin nahoin ja hyvällä fiiliksellä. Maihin päästyäni paineet purkautuivat enkä voinut tehdä mitään muuta kuin itkeä vuolaasti helpotuksesta. Oli melkein helpompi purjehtia yksin, kun ei tarvinnut kantaa huolta kuin itsestään. Mutta hyvällä jengillä ja hyvällä hengellä pääsee pitkälle. Siksi on selvää, että en unohda koskaan tätä valtavaa seikkailua hienojen ihmisten kanssa.