Niin on miltä näyttää, vai onko?

Kansanedustajien blogit

Eduskunnassa keskustellaan parhaillaan vuoden 2018 budjetista. Tähänastisen keskustelun debatoiduimmaksi aiheeksi ovat nousseet tuloerot.

Vauhtia tähän ovat antaneet vasemmistoliiton eduskunnan tietopalveluilta tilaama selvitys, sekä valtiovarainministeriön muistio tulonjakuvaikutuksista. Oppositiosta on ryhdytty kilpaa kritisoimaan hallituksen tekemiä ansiotuloverojen kevennyksiä. Ja erityisesti vasemmistoliitto on ryhtynyt julistamaan, että hallitus leikkaa pienituloisimmilta antaen samalla rikkaille.

Tuloerokeskustelulla on arvonsa, mutta tarkoituksenmukaisempaa olisi nyt kiinnittää katse siihen, mitä teemme edistääksemme köyhyyden ja köyhyysloukkujen vähenemistä ja työllistymistä. Vahvojen väitteiden osalta olisi myös syytä tarkistaa, että faktat ovat oikein. Pienituloisista huolehditaan tulevassa budjetissa monin tavoin ja on tärkeä ymmärtää, että jos tehdään veronkevennyksiä joillekin, se ei tarkoita, että heille annettaisiin enemmän. Kyse on siitä, että heidän työllään ansaitsemista ansioista otetaan vähemmän – ei siis anneta, vaan otetaan.

Eduskunnan tietopalvelulla teetettyyn selvityksen ongelma on, että siinä muuttujina toimivat ainoastaan verotukseen ja tulonsiirtoihin liittyvät poliittiset päätökset sekä palkkakehitys. Tulokset eivät huomioineet lainkaan työllisyyden muutoksia.  Myöskään varhaiskasvatuksen alennuksia ei otettu huomioon, jotka kohdistuvat juuri pienituloisten hyväksi. Sanonta siitä, että sitä saa mitä mittaa, pitää paikkansa.

Valtiovarainministeriön muistiossa puolestaan todetaan, että vuodelle 2018 esitettyjen tulo- ja kulutusverotuksen muutosten kokonaisvaikutus on tulonjaon kannalta neutraali. Osatotuus opposition kritiikissä on siinä, että kulutusverotuksen muutokset kasvattavat tuloeroja. Esimerkiksi tupakkaveron korotus vähentää käytettävissä olevia tuloja kaikissa tulokymmenyksissä, mutta suhteellisesti eniten alimmassa tulokymmenyksessä. En usko, että kuitenkaan kukaan olisi valmis esittämään tupakkaveron korotuksen perumista tuloerojen tasoittamiseksi.

Aikajänteen valinta vaikuttaa huomattavasti haluttuun lopputulokseen. Pitkällä aikavälillä talouspolitiikka on kasvattanut nimenomaan pienituloisten tuloja ja leikannut suurituloisten tuloja. Nordean tutkimuksesta käy ilmi, että tuloerot eivät ole kasvaneet Suomessa viimeisen parinkymmenen vuoden aikana, vaan ne ovat heilahdelleet marginaalisesti suhdanteiden mukaan. Tuloerot ovat kaventuneet vuoden 2007 jälkeen.

Suomessa tuloerot ovat kansainvälisesti mitattuna pienet. Näin on myös jatkossakin. Budjettiriihessä hallitus päätti 270 miljoonan euron ansiotuloveron kevennyksistä kaikille tuloluokille, mikä itseasiassa vähentää tuloeroja. Työn verotuksen keventäminen on järkevää talouspoliittisesti, sillä matalampi veroaste vahvistaa työllisyyttä ja talouskasvua.

Työllisyysasteen tarkastelu on antaa paremman kuvan tilanteestamme kuin tarkoitushakuiset tulkinnat. On valitettavaa, että irtopisteiden valossa yritetään hämärtää oikeasuuntaista talouden kehitystä ja talouspolitiikkaa. Työn vastaanottamisen tulisi olla aina kannustavaa ja siksi pitkällä aikavälillä tarvitaan sosiaaliturvan kokonaisuudistus kannustinloukkujen kitkemiseksi ja kustannusten hillitsemiseksi. Kaikkiin työllisyyttä parantaviin toimenpiteisiin, niin rakenteellisiin kuin verotuksellisiin, ratkaisuin on tartuttava. Työllisyys on parasta sosiaaliturvaa.