Alkoholilain uudistustyö ja sen ympärillä käyty keskustelu on ollut perinteiseen tapaan lähes tolkutonta. Kantoja väännellään ja käännellään suunnasta toiseen ilman mitään johdonmukaisuutta. Mutta harva on pysähtynyt miettimään, mistä se todella kertoo.
Syynä tähän kaikkeen on isompi syy kuin kansanedustajien aito huoli kansanterveydestä tai liiketoiminnan toimintaympäristöistä. Alkoholikeskustelussa näkyy ylipäänsä puolueiden aseman heikkeneminen yhteiskunnassa. Ihmisillä on yhä heikompi side puolueisiin – jonka puolueet ovat ihan itse aiheuttaneet tulevaisuuskuvattomalla toiminnallaan – ja tästä seuraa se, että puolueiden kannatus on alkanut heilahdella ennennäkemättömällä tavalla.
Seurauksena ei ole ollut se, että puolueet olisivat tiivistäneet linjansa ja tehneet selkeitä linjanvetoja erottuakseen kilpailijoistaan. Ei, päinvastoin. Populismi kaikkine muotoineen on vallannut kannatuslukuja vahtaavat puolueet. Siellä ne hyppivät kuin kiimainen peura ajovaloissa, vähän niin kuin Touko Aallon alkoholilinjanvedoissa, jotka on näköjään kehitelty Rukan slalom-mäessä. Sen verran mutkikkaita ovat.
Samalla kun puolueet yrittävät epätoivoisesti aistia kansan tuntoja ja miellyttää kaikkia, ne myös aliarvoivat ikävällä tavalla ihmiste kykyä päättää omista asioistaan. Nimittäin sen sijaan, että puolueet luovuttaisivat ihmisille enemmän päätäntävaltaa omiin asioihinsa, ne yrittävät säilyttää pikkuriikkisetkin keinot ohjailla ihmisten elämää. Se juuri näkyy tässä naurettavassa keskustelussa, jossa mietitään limuviinojen etikettejä. Vaikka alkoholin kokonaiskulutus kasvaa, nuorison juominen on vähentynyt jo pitkään. Minä olen täysin varma, ettei nuorisoa tarvitse paapoa eikä kansanedustajien tehdä heidän puolestaan päätöksiä.
Elämme ajassa, jossa puolueiden tehtävä ei pitäisi enää olla kansanterveyden huononemisen estäminen vaan sen parantumisen mahdollistaminen. Se tapahtuu ihan jossain muualla kuin tuhansia työtunteja hukkaan heittäneessä limuviinakeskustelussa. Se tapahtuu hyvällä ja ennakoivalla sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisellä.
Yksinlönvapauden suurin ilmentymä ei ole se, milloin ja millaista viinaa saan ostaa. Se kuitenkin kuvaa, kuinka holhousta rakastavia ja äänestäjiä pelkääviä poliitikkomme ovat.