Konkurssilainsäädäntö uusiksi

Kansanedustajien blogit

Kun yritys menee konkurssiin, saa yrittäjä yleensä elinikäisen häpeän ja velkavankeuden. Eikä siinä kaikki: konkurssi kaikkinensa vaikuttaa koko perheseen ja etenkin yrittäjän lapsiin se voi jättää pysyvän jäljen. Tämä ei ole oikein.

Koko meidän konkurssilainsäädäntömme on aikansa elänyt ja sitä pitää muuttaa. Onneksi niin näyttää ehkä tapahtuvan. Kysyin ministeri Jari Lindströmiltä keväällä, että voinko tehdä muutosehdotuksen aiheesta. Hänen mielestään se oli hyvä idea. Sen jälkeen otin yhteyttä kokeneeseen konkurssijuristiin ja laadimme yhdessä ehdotuksen oikeudenmukaisemmasta laista viime kevään budjettiriiheen. Ennen sitä pohjustin asiaa pääministeri Juha Sipilän ja valtionvarainministeri Petteri Orpon kanssa, ja lopulta esitykseni hyväksyttiin budjettiriihessä. Nyt asia on ministeri Häkkäsen pöydällä josta pitäisi tulla uusi lakiesitys keväällä.

Hyvä niin, sillä ei voi olla oikein, että yrittäjä jouttuu epäonnistumisistaan kymmeniksi vuosiksi velkavankeuteen ilman mahdollisuutta päästä siitä irti. Suomen tulevaisuus on suurelta osin kiinni siitä kuinka startupit tai vähemmänkin skaalautumis- ja maailmanvalloitushaluiset yritykset pärjäävät. Mutta eivät yritykset ole mitään itsenäisiä toimijoita. Niiden takana on aina ihmisiä.

Kun rohkaisemme uusia yrittäkiä aloittamaan yrittämisen ja keksimään uusia ideoita, niin samalla pitäisi muistaa, että valitettavasti kaikki eivät voi onnistua, ainakaan ensimmäisellä kerralla. Se ei saa olla lopun elämän tuomio. Kukaan ei varmastikaan vie yritystään konkurssiin tahallaan, joten ei voi olla niin, että he saavat kärsiä pitkään epäonnistumisistaan. Tällä vanhalla lailla näin käy, ja samalla menetämme monta hyvää yrittäjää, jotka olis ovat oppineet virheistään ja voisivat saada uuden alun.

Nythän asia menee niin, että konkurssin jälkeen jäät siihen kitumaan moneksi vuodeksi etkä voi tehdä mitään. Pankit ja verottaja pitävät sinua otteessaan. Seuraukset eivät ole kenenkään kannalta hyviä. Yleensä sitten syntyy bulvaaneita, joiden kautta liiketoimintaa keplotellaan. Tai sitten yrittäjä ei yksinkertaisesti tee mitään. Kuka siitä hyötyy?
Verottajalta kysyin samaa asiaa. He vastasivat, että heillä on miljardin saatavat konkurssien jäljiltä, mutta että he eivät niistä saa mitään. Eihän yrittäjällä ole enää mitään mistä antaa. Verottajalle tämä  aiheuttaa vain kuluja, joten he haluaisivat päästä eroon koko asiasta. Pankit eivät varmastikkaan ole tästä asiasta samaa mieltä, sen ymmärrän kyllä…

Eli uusi laki pitäisi olla sellainen, että kun yrittäjä menee nurin, antaa hän kaiken omaisuutensa, jonka jälkeen hän voisi aloittaa uudelleen. Tämä ei tietenkään toteutuisi, jos takana olisi laittomuuksia tai siihen viittaavaa. Meidän on uudistettava yhteiskuntaamme, ja tämä on asia, jolle ei ole tehty mitään. Nyt pitää kiireenvilkkaa saada jotain aikaan. Aion sitä edistää yhdessä Harri Jaskarin kanssa, jolta olen saanut tähän muutokseen hyvää tukea.