Viime viikot ovat olleet sosiaalisen median kulta-aikaa. Poliittiset toilailut ovat moninkertaistaneet sosiaalisen median keskustelujen ja päivitysten määriä. Juttuja levitellään ilman sen enempää miettimättä – ovathan ne mehukkaita juoruja. Samalla tulee miettineeksi, että nyt poliitikot tekevät erilaisten valeuutisten levittämisen entistä helpommaksi. Suomalaisenkin politiikan käänteet todella näyttävät välillä siltä, että ne on keksinyt joku epämääräinen moldovalainen hakkerijoukko vain sekoittaakseen yhteiskuntamme menoa.
Kriittinen median lukutaito on ruosteessa, mitä tulee kirjoitteluun esimerkiksi Facebookissa tai nuorten hittisovelluksessa Jodelissa. Botit ja trollit suoltavat ”uutisia” kuka milläkin motiivilla. Se herättää kysymyksiä, joista on nyt saatu vasta alkumakua. Rikotaanko valeuutisten julkistamisella lakia, entä niiden jakamisella? Medialukutaitoa ja lähdekriittisyyttä pahemmissa tapauksissa asioita tarkastellaan rikosoikeudellisesta näkökulmasta. Laittomuuden arviointi on tällä hetkellä monimutkaista, sillä sananvapaus kattaa useat asiattomatkin julkaisut. Missä siis menee asiattomuuden ja laittomuuden raja? Kuinka Suomessa tähän tulisi reagoida? Haasteita on monia, nimettömänä kirjoittelu on tehty helpoksi.
Financial Times kirjoitti noin pari viikkoa sitten, että valeuutisia vastaan taisteleminen sosiaalisessa mediassa on osoittautunut erittäin tuottoisaksi bisnekseksi teknologia-alan yhtiöille – eikä ihme, ”tuottoisaa” se näyttää olevan myös heille, jotka haluavat ohjailla julkista keskustelua. Jotkut valeuutiset levisivät Yhdysvaltain vaalien aikana Facebookissa laajemmalle kuin suosituimmat todelliset politiikan uutiset. Näin presidentinvaalien aikaan se saa miettimään ketkä ovat presidenttiehdokkaista kirjoitettujen juttujen takana? Miksi?
Veikkaan, että näemme vielä kummallisia tapauksia, joissa lainsäädäntö yrittää pysyä muuttuvan teknologian ja julkaisumuotojen perässä. Se ei tule olemaan helppoa, mutta niin täytyy tehdä. Vaikka valta on internetin myötä pirstoutunut ympäri yhteiskuntia kaikille verkon ääreen pääseville, se ei tarkoita mitenkään luonnonvoimana, etteikö vastuukin voisi seurata serveriltä serverille.
Keskustelua käydessä ja lainsäädännön muuttuessa voimme itse kukin muistaa miettiä kuulemamme tai lukemamme juorun tai huhun kohdalla, onko kertoja tai kirjoittaja tutkinut asiaa tarkemmin tai onko hänellä näyttöä sen todenperäisyydestä? Kaikkea ei kannata uskoa, ja uutisten taustoja voi tutkia.