Uutena vuonna tehdään paljon lupauksia. Jopa niin paljon, että uudenvuodenlupauksesta on tullut klisee. Jos joku lupaa uudenvuodenaattona kuohuviinipäissään aloittavansa kuntokuurin, niin harva sitä uskoo. Paitsi ehkä lupauksen antaja itse. Sen verran nimittäin ostetaan pitkäksi aikaa sitouttavia, kalliita kuntosalikortteja juuri tammikuuksi.
Kuntosalit ja personal trainerit ovat tietysti haistaneet tässä markkinaraon. Mikäpä parempi bisnes, kuin myydä ihmisille unelmia paremmasta kropasta ja terveydestä. Varsinkin kun moni kuntosalikortti jää lojumaan lompakon pohjalle.
Ihmiset lupaavat toisilleen myös ikuista rakkautta. Rakastumisessa on kyse aivotutkijoiden mukaan samanlaisesta reaktiosta aivoissa kuin mitä vaikka huumeet aiheuttavat. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö joku voisi oikeasti rakastaa puolisoaan ikuisesti. Mutta puolet ikuisen rakkauden vannojista eroaa. Myös minä olen yrittänyt, mutta en ole onnistunut. Sen sijaan rakkaus omiin lapsiin on sellaista, että sitä ei edes tarvitse lupailla. Se tulee ainakin minulla niin selkärangasta, että lasten puolesta vaikka kuolisi.
Poliitikkojen lupaukset ovat paljon rakkauslupauksia vaarallisempia. Rakastunut ei sentään valehtele tahallaan. Poliitikot taas lupaavat asioita, joista jo luvatessa tietävät, etteivät voi niitä pitää.
Pakko antaa pisteet ministeri Sampo Terholle, joka keväällä 2017 opettajien Educa-messuilla oli ainoa, joka puoluejohtajien tentissä ei luvannut, ettei Sipilän hallitusta seuraava hallitus enää leikkaa koulutuksesta. Terho oli siellä tuuraamassa Timo Soinia. Kaikki muut puoluejohtajat lupasivat taas, etteivät enää leikkaa. Ja niin ne lupasivat myös ennen 2015 vaaleja. Ja vihreät oli mukana viime vaalikaudella hallituksessa, joka leikkasi yhtä paljon kuin Sipilän hallitus.
Kavalimpia paikkoja poliitikoille ovat vaalitapahtumat toreilla. Siellä on suuri houkutus luvata äänestäjälle kuu taivaalta. Itse olen ottanut periaatteen, että en ikinä anna lupauksia, vaikka siinä hetkessä olisi helppo mielistellä äänestäjää. Muuten en nukkuisi yötäni rauhassa.
Ei minustakaan ole ollut mukava olla tekemässä leikkauksia esimerkiksi Suomen koulutukseen. Mutta valitettavasti taloustilanne on sitä vaatinut. Haluan, että meillä on varaa koulutukseen 10 ja 50 vuoden päästäkin. Ja olen itsekin nuorempana luvannut asioita, joita en ole voinut pitää. Enää en sitä tee. On helpompi elää itsensä kanssa, vaikka joku äänestäjä torilla suuttuisikin.
Hyvää uutta vuotta. En lupaa ensi vuodeksi mitään muuta kuin tehdä parhaani isänmaan hyväksi omien taitojeni ja tietojeni mukaan.