Kapitalismista kommunismiin? Kommunismi toisin ajateltuna

Uutiset


Olen tottunut suhtautumaan kommunismiin vitsinä. Eihän sitä voi tosissaan kukaan enää kannattaa, kun on selviä todisteita, miten käy kommunististen valtioiden. Pohjois-Korea sopii hyvin uutisten loppukevennykseksi ja Isä Aurinkoisen propaganda on huvittavampaa kuin mikään parodia diktaattoreista.

Viime viikkoina olen avannut lukion filosofian kirjat uudestaan ja tutustunut huolellisemmin erilaisten yhteiskuntien perimmäiseen ajatukseen. Halusin lähestyä kommunismiakin eri tavalla mitä yleensä. Leikittelin sillä mahdollisuudella, että kommunistisen yhteiskunnan voisi toteuttaa. Koetin asettaa itseni Karl Marxin ja Friedrich Engelsin asemaan ja ymmärtää mitä he oikeasti ajoivat takaa, joka tuskin oli tappaa noin 100 miljoonaa ihmistä ja laittaa loput pakkotyöhön.

En todellakaan halua kaunistella kommunismin mätää ydintä. Teoria siitä, että kaikki keskitetään valtiolle, ja muka sitten jaettaisiin tasan eri ihmisten eri tarpeiden mukaisesti, on naurettava. Maailmassa ei ole yhtäkään positiivista kokemusta tuosta pahimmasta mahdollisesta tyrannian muodosta. Eikä tulekaan olemaan, jos kommunismin määritelmä tulee olemaan sama kuin mitä nyt ajatellaan.

Marx , Engels ja kumppanit olivat voimakkaasti sitä mieltä, että kommunismiin on pyrittävä vallankumouksen keinoin. Se tarkoittaa siis konflikteja, kriisiä ja vallankaappausta. Sekasortoa, jonka vallitessa pitäisi luoda uusi yhteiskuntarakenne yhdessä yössä. Minkäänlainen superihminen tai omnipotentti konekaan ei pystyisi siihen – ihmisluonnon muuttaminen on pitkä prosessi.

Samat miehet kehittivät historiallisen materialismin, jonka mukaan yhteiskuntamme historian ja tulevaisuuden voi lajitella erilaisiin vaiheisiin:

1. alkukantainen yhteiskunta
2. orjanomistusyhteiskunta
3. feodaalinen yhteiskunta
4. kapitalistinen yhteiskunta
5. sosialistinen yhteiskunta
6. kommunistinen yhteiskunta

Tähän kuvaan sopii myös dialektisen materialismin tarjoama maailmankuva siitä, että yhteiskuntamme menee eteenpäin vastakohtien jatkuvan jännitysten ja niiden purkautumisten seurauksena. Yhdessä kehitysvaiheessa on saavutettava ensin tarvittava määrä muutoksia, joista voi siirtyä laadulliseen muutokseen, eli seuraavaan kehitysvaiheeseen. Esimerkiksi tehdas tarvitsee ensin tietyn määrän lisää työntekijöitä, jotta se voisi siirtyä tehokkaampaan tuotantoon. Arkisemmin ilmaistuna voisi myös sanoa, että vesikin tarvitsee tietyn lämpötilan, eli energian määrän, ennen kuin se pystyy muuttumaan vesihöyryksi.

Kommunismin virhe oli siinä, etteivät sen luojat tai oppipojat pystyneet pidättäytymään omassa ideologiassaan. Tärkein asia, yhteiskuntamuotojen dialektiikka eli muutoksen luonnollinen kulku, unohtui. Marxin luomissa yhteiskunnan vaiheissa yksikään näistä edellisistä muodoista ei toteutunut ”vallankumouksen” tavoin. Orjanomistusyhteiskunta sai alkunsa samalla kuin alkukantainen yhteiskunta jatkoi kehittymistään. Kukaan ei yhtäkkiä vaatinut ”alkukantaisuudesta” luopumista. Samalla tavalla siirryttiin feodaalisesta yhteiskunnasta kapitalistiseen yhteiskuntaan. Kukaan ei yhtäkkiä vaatinut kuninkaiden ja lääninherrojen syrjäyttämistä tai mestauttamista, vaan rahatalous toi vähitellen mukanaan kulutusyhteiskunnan. Meillä on vieläkin feodalistisia jäänteitä, ja lähin esimerkki löytyy länsinaapurissa pikkuprinsessoineen päivineen.

Kommunistit näkivät vallankumouksen suurenmoisena hetkenä, jolloin paha saa palkkansa ja parempi aamu koittaa heti huomenna. Kärsimättömyys pilasi kaiken. Heidän olisi pitänyt ensin odottaa, että kapitalismi olisi kasvanut määrällisesti, ja vasta sitten arvioida uudestaan vallankumouksen tarve ja luonne. Määrällinen kasvu kapitalismin yhteydessä tarkoittaa korkeamman elintason saavuttamista, joita saadaan aikaiseksi edelleen tieteellisten läpimurtojen ansiosta. Tuskin yhdelläkään kommunistilla tai muulla antikapitalistilla on varaa valittaa älypuhelimet ja aamukahvit kädessään yhteiskuntamme yleisestä suunnasta.

Vallankumous voi tapahtua toisellakin tavoin kuin aseet paukkuen ja liput liehuen. Oikeastaan olemme onnekkaita, sillä elämme juuri yhden vallankumouksen jännittävintä aikaa. Teknologia ja internet ovat avanneet uuden ulottuvuuden tarkastella maailmaa. En sano tätä siksi, että haluan kuulostaa trendikkäältä, koska ’’some’’ ja ’’selfiet’’, vaan siksi, koska se on tosi asia. Niin tosi, että sitä on vaikeata tiedostaa jokapäiväisessä elämässä.

Vallankumous tarkoittaa, että yhteiskunnan valtasuhteet sekoittuvat, tai että valta siirtyy kokonaan uudelle osapuolelle. Vallassa olevat tietävät ja päättävät heidän alueensa asioista. Ennen vain harvoilla oli etuoikeus päästä käsiksi siihen tietoon ja asemaan, jota tarvittiin hallitsemiseen. Vaan ei enää, koska internetin avulla jokaisen käden ulottuvilla on ääretön määrä informaatiota. Olemme matkalla kohti yhteiskuntaa, jossa jokainen on oman itsensä herra. Tulevaisuutta, jossa valinnanvapaus ja vastuunkanto ovat yksilötasolla aina läsnä.

Äärimmäisen tärkeä pointti internetistä saatavasta sisällöstä on se, että se on ilmainen. Vapaa käytettäväksi milloin ja missä tahansa. Kommunistien lempiaiheessa siis. Tietenkin jos sanotaan, että jokin asia on ilmainen, niin se on vain toinen tapa todeta, että joku muu on maksanut sen. Kuitenkaan minua ei häiritse se, että jos jonkinlainen mainos ilmestyy vähän väliä, kunhan saan loppujen lopuksi sen, mitä lähdin hakemaan: tietoa maailmasta, oli se sitten informatiivista, viihdettä tai täyttä ajanhukkaa.

Nopeaälyinen voi internetin ilmaisuudesta huolimatta huomauttaa, että kännykät ja koneet maksavat, puhumattakaan sähköstä ja itse yhteydestä nettiin. Samalla myös kämppä maksaa, ruoka maksaa, bussilippu maksaa ja niin edelleen… Ollaan kapitalismin kynsissä hyi, kuinka nyt vähäosaiset pärjäävät kun rikkaat pakenevat Panamaan? Tähän en osaa vastata muuta kuin että tulevaisuus näyttää. Yhteiskunnalliset muutokset vaativat aikaa, koska rakenteiden – ja ihmisten on pysyttävä perässä. Kärsivällisyys on avainsana, ja sillä olisi voinut pelastaa ne miljoonat kommunismin uhrit.

Kuka tietää, voi ollakin että jokin päivä jälkeläisemme elävät kommunistisessa yhteiskunnassa. Se ei vain tule tapahtumaan kuten alussa kuviteltiin. Jos näin ikinä käy, tällä kertaa kommunismi seuraa kapitalismia hiljalleen. Se elää kapitalismin kanssa, se odottaa vuoroaan ja muuttaa rakenteet markkinatalouden ehdoilla. Tähän voi mennä vuosisatoja, en yllättyisi vaikka vuosituhat. Hyvin suuri mahdollisuus on myös sillä, että kommunistinen yhteiskunta ei toteudu koskaan, vaan ihmiset ovat keksineet paljon paremman tavan vastata ongelmiimme.

Loppuun lisään G. W. F. Hegelin ajatuksen siitä, että olemme kaikki matkalla etsimässä yhtä päämäärää, joka on ihmiskunnan rationaalinen ja eettinen kehitys, mikä tavoittelee täydellisyyttä. Mieltä askarruttavin oivallus on se, että täydellisyyttä ei kuitenkaan voi saavuttaa, vaan se karkailee juuri silloin kun luulee saapuvansa sen luo. Siksi kommunistinen yhteiskunta, jos se ikinä on mahdollinen, on vain yksi kehityksemme monista vaiheista, toisin kuin aidot kommunistit luulevat.

 

 

Kertauksen vuoksi tiivistelmä:

► Kommunismin keskeinen pointti on luokaton yhteiskunta eli ihmisten yhdenvertaisuus

► Kommunismi on ollut mahdotonta toteuttaa, koska:

  • Vallankumous ei anna vakaata pohjaa täysin uudelle yhteiskuntamallille
  • Kommunismia on kokeiltu pakottamalla, ei luonnollisella muutoksena yhteiskuntamallista toiseen
  • Kommunismi on riippuvainen valtiosta, joka ei pysty korvaamaan yksilön valinnanvapautta

► Internet on esimerkki siitä, kuinka jokin voi olla kaikkien saatavilla, varallisuutta tai asemaa katsomatta

► Internet on myös esimerkki siitä, miten kapitalistinen/markkinataloudellinen järjestelmä loppujen lopuksi edistää koko yhteiskuntaa

► Tulevaisuudessa luokaton yhteiskunta (= kommunismi) voi olla mahdollinen, koska:

  • Kehityksen myötä ihmisten luokkaerot tasaantuvat
  • Uusien innovaatioiden ansiosta mahdollisimman tehokkaat ja kestävät tuotantotavat keksitään, mikä tarkoittaa lähes ilmaisia tuotteita

► Täytyy muistaa, että kommunismi ei ole itseisarvo, vaan se on yksi tapa tavoitella hyvinvointia: jatkossa tulee entistä parempia teorioita omien ongelmien ja ratkaisujen kanssa

 

Tästä kaikesta voisi päätellä, että paras tapa kannattaa ihmisten yhdenvertaisuutta on tukea vapaata markkinataloutta (jota kapitalismi edesauttaa), mikä johtaa samaan lopputulokseen kuin kommunismi, ilman pakkoa ja nälänhätää.