Synnytystalkoot muutettava adoptiotalkoiksi

Uutiset

Nyt kun synnytystalkoiden alkuhysteria on laskeutunut, haluaisin haastaa suomalaisia ajattelemaan asiaa vähän laajemmalta näkökulmalta. Lapsia saa muulla tavoin kuin perinteisillä menetelmillä. Adoptointi on olemassa. En ole kuitenkaan kuullut tästä puhuttavan tarpeeksi. Sen sijaan, että suostuttelisimme naiset ”synnyttämään isänmaalleen” ja miehet ”siittämään uudet veronmaksajat”, voisimme kannustaa suomalaisia antamaan uuden kodin sitä tarvitseville.

Moni on aivan perustellusti nähnyt eettisen ongelman synnyttämisessä. Ilmastonmuutos uhkaa, eikä länsimaalaisten mukavuuksien keskellä varta vasten lisääntymistä varten synnytetty lapsi ole todellakaan auttamassa sitä. Adoptointi kuitenkin antaa sekä mahdollisuuden hylätylle lapselle että säästää luonnonvaroja. Ja vielä bonuksena kerää isona niitä verorahoja Antti Rinteen eläkkeen maksamiseksi.

Suomessa ongelmana on tiukka adoptiolaki. Lapsen voi adoptoida 25 vuotta täyttänyt hakija. Jos adoptoitava on alaikäinen, hakija ei saa olla 50 vuotta vanhempi. Ikäeroa ei saa olla alaikäiseen adoptoitavaan enemmän kuin 45 vuotta. Yksin elävä voi adoptoida, mutta avoliitossa olevat parit eivät voi, vaan adoptiolasta hakevien pariskuntien on oltava avioliitossa. Adoptioprosessissa sosiaalityöntekijä arvioi onko perheen olot tarpeeksi hyvät adoptioon. Arviointi on ”kokonaisvaltaista ja tilannekohtaista” – kuulostaa siltä, ettei selkeitä standardeja edes ole, vaan asia on lähes kokonaan yhden ihmisen mielivallan alaisena. Jos adoptiota hakija sairastaa esimerkiksi diabetesta tai reumaa, homma voi kaatua siihen. Tällaisiin yleisiin kansantauteihin tarvitaan erikoislääkärin lausunto, joka liitetään adoptiohakemukseen.

Kuvitelkaa, jos synnyttämiseenkin tarvittaisiin lupa ja siihen tarvittaisiin samat kriteerit. Kaikille alle 25-vuotiaille ja yli 50-vuotiaille annettaisiin pakkoabortti, koska oletettaisiin, että he eivät ole tarpeeksi kypsiä tai terveitä huolehtimaan lapsista. Lisäksi jos sattuu olemaan jokin sairaus, johon ei ole edes itse syyllinen, tarvittaisiin joku sanelemaan oma terveydentila, joka harvoin olisi este lapsesta huolehtimisesta.

Huomioitavaa on myös kuinka paljon adoptioprosessi on muiden ihmisten harkintakyvystä riippuvainen. Vaikka kuinka koulutettaisiin ajattelemaan objektiivisesti lapsen parasta, ihmisen harkintakyky on pettävä. Ulkoisista seikoista pystyy harvoin ennustamaan kuinka paljon rakkautta ja vaivaa tulevat vanhemmat olisivat valmiita antamaan.

Minut adoptoitiin Kiinasta 2,5-vuotiaana. Äitini oli silloin 52 vuotta ja isäni 56 vuotta. Ikäeroa minulla ja vanhemmillani on 49 ja 54 vuotta. Vanhempani eivät olisi mitenkään voineet saada minua suomalaisten standardien mukaan. Onneksi he asuivat silloin Belgiassa. Olisin muuten jäänyt paitsi hyvästä, rakastavasta perheestä, etkä olisi tässä lukemassa pro-adoptio blogiani.

En voi mitenkään käsittää, että pelkästään ikä on rajoite adoptiolle monen muun pikkuseikan lisäksi. Ymmärrän, että jotkut rajat on pakko vetää, mutta nykyinen erittäin epäedullinen laki riistää monelta lapselta hyvän perheen ja tuottaa potentiaalisille vanhemmille paljon sydänsurua. Haluan, että adoptoimalla hankitut lapset asetettaisiin edes jollain tasolla samalle viivalle kuin biologisesti hankitut lapset.

Näin ollen julistan synnytystalkoiden vastapainoksi adoptiotalkoot. Sillä säästettäisiin maapallomme kantokykyä, turvattaisiin adoptoitavien tulevaisuus ja pidettäisiin huolta Suomen kansoituksesta. Parhainta näissä talkoissa on se, että poliittiset päättäjät pystyvät konkreettisesti muuttamaan lainsäädäntöä pelkän kehottamisen ja moralisoinnin sijasta.