Kunta- ja kaupunkipolitiikan verkoston blogi: Kaupunkien pitää vahvistaa rooliaan kaupunkipolitiikan tekemisessä

Talous ja työllisyysaste ovat lähteneet vihdoin nousuun. Työllisyysaste on noussut jo yli 70 prosentin. Hyvä talouskehitys sekä hallituksen onnistunut työllisyyspolitiikka toimivat. Hallituksen moneen kertaan epärealistiseksi  tuomittu tavoite 72 prosentin työllisyysasteeksi vaalikauden loppuun mennessä näyttää nyt mahdolliselta ja jopa todennäköiseltä saavuttaa.

Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan kannalta tuo 72 prosentin työllisyysaste ei kuitenkaan riitä vielä mihinkään. Huoltosuhteen heikkeneminen jatkuu aina 2030-luvulle asti. Tämä luo jatkuvan haasteen päättäjille. Suomen työllisyysaste pitäisi saada lähemmäs 80 prosenttia kuin 70 prosenttia. Jos siinä ei onnistuta, on väistämättä edessä palvelujen ja tulonsiirtojen, kuten eläkkeiden leikkaus. On siis päivänselvää, että työllisyyden parantaminen pitää olla myös seuraavien hallitusten ykköstavoite. Tarvitaan isoja uudistuksia työmarkkinoille, joustavuutta, työnteon kannustinten parantamista, perhevapaauudistusta, pidempiä työuria, työperäistä maahanmuuttoa ja niin edelleen.

Ruotsissa jopa maahanmuuttajien työllisyysaste on korkeampi kuin kaikkien suomalaisten. Yksi merkittävä syy tuohon se, että Ruotsi on huomattavasti kaupungistuneempi kuin Suomi. Ruotsi on kiistaton edelläkävijä kaupunki- ja liikennepolitiikassa Suomeen verrattuna. Edelläkävijyys näkyy parempana työllisyytenä ja parempana hyvinvointina.

Kaupunkien kasvu ja kaupunkien toimintaedellytysten vahvistaminen tukee koko Suomea ja Suomen kasvua. Kaupunkiseutujen sisäistä liikenneinfrastruktuuria pitää vahvistaa ja kaupunkien väliset liikenneyhteydet pitää laittaa paljon parempaan kuntoon. Suomessa pitää siirtyä Ruotsin mallin mukaiseen yli hallituskausien menevään liikennepoliittiseen ohjelmaan ja liikenneinfraan pitää sijoittaa kansallisesti huomattavasti enemmän rahaa. Tässä myös kaupunkien pitäisi ottaa isompaa roolia.

Jos Turku haluaa tunnin junayhteyden Turun ja Helsingin välille, pitää kaupungin sitoutua siihen myös taloudellisesti. Turun ja seudun kuntien pitäisi kerätä vuosittain 15-20 miljoona euroa vuosittain rahaa sijoitettuna junayhteyden rakentamiseen. Olisi aivan eri tilanne lähteä valtion kanssa neuvottelemaan kokonaisrahoituksesta, jos kaupungit näyttäisivät mallia rahoituksen keräämisessä. Myös elinkeinoelämä lähtee varmasti tällaiseen hankkeeseen mukaan.

Kaupunkeihin tarvitaan asuntoja

Joka vuosi Forssan verran ihmisiä muuttaa pääkaupunkiseudulle ja tuo määrä on vain kasvaa. Tukholman väkiluku on Helsinkiin verrattuna kasvanut 2010-luvulla noin kaksi kertaa enemmän. Pääkaupunkiseutu siis tulee kasvamaan entistä nopeammin. Väitän, että väestönkasvuennusteita joudutaan vain nostamaan. Tämä on vain hyvä asia työllisyyden kannalta, mutta asuntoja tarvitaan lisää.

Riittävä tonttivaranto ja jouheva kaavoitus ovat kaiken keskiössä. Tärkeintä on kuitenkin saada aikaan asuntorakentamista generoivia liikennehankkeita, mikä synnyttää mahdollisuuksia kaavoittamiselle ja rakentamiskelpoisille tonteille. Kehärata, länsimetro, Tampereen pikaraitiotie ja raidejokeri ovat osoittaneet erinomaisia tuloksia. Länsimetro on mahdollistanut ja mahdollistaa vielä kymmeniä tuhansia asuntoja. Raidejokeri tiivistää kaupunkirakennetta ja yksin mahdollistaa ison osan pääkaupunkiseudun lähivuosien asuntotuotantotarpeesta.

Kaupunkien ja valtion pitää ottaa entistä vahvemmin rooli, jossa asuntorakentaminen mahdollistetaan. Espoon kaupunkiradan rakentamisesta pitää tehdä päätökset vielä tällä hallituskaudella. Ilman sitä ei tunnin junakaan ole mahdollista.

Tuomas Viljamaa
VTM, kokoomuksen kunta- ja kaupunkipolitiikan verkoston puheenjohtaja