Eduskunnalta ennätysbonukset kansanedustajien siltarumpuhankkeisiin
www.youtube.com/watch?v=tB_NNdlkhDg&
Yksi julkisista suomalaisen korruption muodoista on eduskunnan vuosittain jakamat "joululahjarahat". On vaikeaa ottaa vakavasti huolestuneita puheita kestävyysvajeesta, kun viime vuonna kansanedustajat jakoivat eturyhmilleen joululahjoja ennätyksellisen 60 miljoonan euron edestä.
Nämä joululahjarahat toimivat niin, että kansanedustajat jättävät valtiovarainvaliokunnalle esityksiä mm. omista siltarumpuhankkeistaan, jotka valiokunta suuressa viisaudessaan hyväksyy tai on hyväksymättä. Ja tiedoksi teille, joille poliittinen slangi ei ole tuttua: Siltarumpupolitiikalla viitataan sellaiseen maan tapaan, jossa kansanedustaja yrittää junailla veronmaksajien rahoja vaalipiiriissään tapahtuviin projekteihin parantaakseen omaa näkyvyyttään ja kannatustaan. Tyypillisesti tällaisia ovat olleet erilaiset infrastruktuurihankkeet, kuten teiden, erilaisten urheiluun liittyvien projektien tai vaikkapa siltojen rahoittaminen, mistä siis nimi “siltarumpupolitiikka”.
Esimerkkejä härskistä kotiinpäinvedosta löytyy tänäkin vuonna pilvin pimein. Sinisten Kimmo Kivelä ehdotti 110 miljoonan euron määrärahaa omassa vaalipiirissään sijaitsevalle tiehankkeelle. Keskustan Seppo Kääriäinen ehdotti niinikään 110 miljoonan euron rahoitusta oman vaalipiirinsä raidehankkeelle. Keskustan Mikko Alatalo esitti kahden miljoonan euron määrärahaa tekijänoikeuden haltijoiden lisämaksuihin, eli artistina hän olisi suora edunsaaja. Keskustan Katri Kulmuni taas halusi johtamalleen Suomi-Venäjä-Seuralle reilun miljoonan euron joululahjaa.
Perussuomalaisten Teuvo Hakkarainen esitti, yhdessä Toimi Kankaanniemen kanssa, 200 000 euron määrärahaa kalastuksen edistämiseen kotikunnassaan Viitasaarella. Vastineeksi puoluetoverinsa tuesta, Hakkarainen tuki Kankaanniemen esitystä kotikaupunkiinsa Jyväskylään kahdella miljoonalla eurolla rakennettavasta gondolihissistä. Ja näitä esimerkkejä on satoja, joka vuosi. Tänä vuonna joululahja-aloitteita jätettiin 630 kappaletta ja niiden kokonaissumma lasketaan miljardeissa. Siihen nähden 60 miljoonan euron loppusumma on pieni, mutta suhteellinen pienuus ei tee vääryydestä moraalisesti oikeutettua.
Ongelman laajuudesta kertoo esimerkiksi SDP:n, kansanedustaja Johanna Ojala-Niemelän tekemät 64 aloitetta, joiden loppusummaksi saadaan yli miljardi euroa. Kysyttäessä hän ei edes näe mitään pahaa siltarumpupolitikoinnissa. Minusta taas tällainen ajattelutapa osoittaa perustavanlaatuista kykenemättömyyttä moraalifilosofiseen pohdintaan tai ymmärryksen puutetta siitä, että kansanedustajan on tittelinsä mukaisesti kaikkien suomalaisten edustaja, ei veronmaksajilta omille äänestäjilleen rahaa kuppaava rotta. Ajatella, millainen kehitysmaa Suomi olisi, jos yhä useampi poliitikko hyväksyisi tällaisen korruption muodon ja alkaisi kulisseissa tehdä kauppaa veronmaksajien selkänahoista ruoskituilla euroilla? Tällaisessa Suomessa mikään ei estäisi vuosittaisten joululahjarahojen paisumista satoihinmiljooniin, tai jopa miljardeihin, euroihin.
Yksi isoimmista menoeristä listassa on yleiskirjaus 45:stä tiehankkeesta, joiden määrärahat nousevat yli 25 miljoonan euron. Mukana on Harjumaa-Luusniemi välinen kahdeksan kilometrin tienpätkä, jolle osoitettiin puoli miljoonaa euroa kunnostukseen. Kyseinen järvi-Suomen maaseudulla sijaitseva soratie on kunnostettu pari vuotta sitten, eikä se ole sen enempää kuntien kuin ELY-keskuksenkaan kunnostuslistalla. Tarina kuitenkin kertoo, että erään kansanedustajan mökki sijaitsisi saman tien varrella. Kuinkas muutenkaan…
Muutenkin on hämmästeltävä, millä perusteella sadoista esityksistä valitaan juuri ne tietyt? Miksi esimerkiksi Espanjan Fuengirolassa sijaitseva Sofian kannatusyhdistys Ry saa 40 000 euroa? Miksi naisjärjestöt saavat jo edellistenkin, miljoonia maksavien feminististen hömppäkerhojen lisäksi 450 000 euroa, mutta miesjärjestöt eivät penniäkään? Satahäme soi-festari, yksityisen kopioinnin hyvitysmaksut, runkovesijohdon rakentaminen Haapavedellä, Sastamalassa sijaitsevan yrityspuiston kehittäminen, Hetan musiikkipäivät Enontekiöllä ja kymmenet muut siltarumpuhankkeet vievät tänä vuonna 60 miljoonaa euroa, eikä ketään vaikuta kiinnostavan, vähiten rahoja jakamassa olevia kansanedustajia. Miten tällaista veronmaksajien rahojen tuhlaamista voi kukaan katsoa sormiensa läpi?
Toki, listalla on myös sellaisia lahjoituskohteita, joiden kritisointi lienee poliittinen itsemurha eduskuntavaaliehdokkaalle, mutta sanonpa silti, ettei niitäkään pitäisi tällä joululahjalistalla olla. Itse asiassa koko joululahjalistaa ei pitäisi olla olemassakaan. Jos vähävaraisten lasten liikunnan tukeminen, sopimussotilaiden palkkaaminen, rajavalvonta ja Saimaannorpan suojelu kuuluvat valtion tehtäviin, ja mielestäni ne kuuluvatkin, niin silloin niiden kulut tulee sisällyttää suoraan budjettiin sen sijaan, että ne annetaan kansanedustajille äänestäjilleen lahjapaperiin käärittäviksi.
Ja ne siltarumpu- ja eturyhmäprojektit, jotka eivät ole valtion ydintehtäviin kuuluvia toimintoja, kuten “Sorin sirkuksen toiminnan turvaaminen” 150 000:lla eurolla, joutavat hankkia rahoituksensa jostain muualta kuin veronmaksajan taskusta.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Siltarumpupolitiikka
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/68341319-e821-42b3-a5da-e44e31e58348
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/4c86bab1-5762-4752-b020-12f3fbb387b5
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/8eb48c04-dbd6-40a9-98ca-f7577610708d
https://www.verkkouutiset.fi/kahdeksan-kilometrin-mysteeri-eduskunnassa-mista-tulivat-tierahat/
https://www.sofiaopisto.net/sofiaopisto/sofian-kannatusyhdistys-ry/
http://www.hetanmusiikkipaivat.fi/