SOTE-uudistuksen rahoitusleikkuri osuu pahasti Uudenmaan nuoriin ja horjuttaa myös turvallisuutta
Viime aikoina alaikäisen tekemät henkirikokset ja väkivalta ovat herättäneet laajaa keskustelua nuorisorikollisuudesta ja nuorten mielenterveysongelmista sekä syrjäytymisestä. Tilanteessa, jossa nuorten syrjäytyminen, mielenterveys- ja päihdeongelmat sekä väkivaltainen käyttäytyminen ovat kasvussa, sote-uudistuksen rahoitusmallin raju Uusimaahan kohdistuva rahoitusleikkuri on otettava vakavasti. Jätin hallitukselle kirjallisen kysymyksen sote-uudistuksen rahoitusleikkausten vaikutuksista nuorten syrjäytymiseen, mielenterveyteen ja väkivaltaisuuksiin.
Sote-uudistuksessa ollaan rankalla kädellä leikkaamassa monien isojen kaupunkien, ja erityisen Uudenmaan rahoitusta. Monet sosiaaliset ongelmat keskittyvät juuri isoihin kaupunkeihin. Pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveyspalveluiden haasteet erityisesti sosiaalisten palvelutarpeiden osalta ovat aivan eri tasolla ja eri luokkaa kuin muualla maassa.
Rahoitusmallissa sosiaalisten tarpeiden huomiointi on ollut täysin riittämätöntä. Rahoituksessa ei huomioida moninaista tehtäväkenttää sosiaali- ja terveyspuolella, vaan se perustuu pääosin sairauksiin ja niiden diagnooseihin, jotka nekin riippuvat kirjauksista. Näissä diagnooseissa ei näy syrjäytyminen, maahanmuuttajatausta, väkivalta eikä monet mielenterveys- ja päihdeongelmat. Sosiaalinen puoli jää hyvin varjoon ja rahoituslaskelmat perustuvat väärälle pohjalle.
Erityisesti kaupunkialueilla ja pääkaupunkiseudulla sosiaalisten ongelmien ennaltaehkäisy ja niihin tarttuminen ovat merkittävässä roolissa nuorten ja perheiden hyvinvoinnin ja yhteiskunnan turvallisuuden varmistamisessa. Uudenmaan rahoitusleikkuri osuu pahasti juuri nuoriin ja lisää eriarvoisuutta.
On myös käsittämätöntä, että Uudenmaan sote-rahoituksessa ei ole huomioitu yksityisen terveydenhuollon KELA-rahoituksen osuutta. Pääkaupunkiseudulla ihmiset usein ovat pakotettuja käyttämään yksityisiä palveluita, kun julkiselle puolelle on vaikea päästä. Kela-korvatut käynnit ovat sairauden tutkimukseen ja hoitoon liittyviä, ja täyttävät julkisen rahoituksen kriteerit siltä osin. Tämä julkisen rahoituksen osuus pitäisi ilman muuta olla mukana, kun määritellään alueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitustarvetta. Ei ihmiset turhaan käy lääkärissä, vaan kyllä siihen on aina joku syy. Nyt rahoitustarpeen määräytymisestä uupuu merkittävä palanen.
On hallitukselta vastuutonta viedä Uudeltamaalta enemmän kuin mitä nykyisin näihin palveluihin käytetään, kun vielä on tiedossa nuorten kasvanut pahoinvointi, syrjäytyminen, mielenterveys- ja päihdeongelmat ja väkivaltaisuus. Sosiaalisten tarpeiden, pääkaupunkiseudun erityistarpeiden sekä KELA-korvausten sivuuttaminen rahoituksessa ovat niin merkittäviä epäkohtia, ettei tällaista rahoitusmallia voi mitenkään poliittisesti eikä eettisesti hyväksyä. Jos sosiaalisiin ongelmiin ei ole voimavaroja puuttua, edessämme on yhä kasvavat ihmisten huonovointisuuden ja yhteiskunnan turvallisuuden ongelmat.