EU:n perustuksia ei saa horjuttaa huonoilla ratkaisuilla
Olin jo viime kesänä pettynyt siihen, että EU lähti laajentamaan perussopimusta yhteisen lainan ja velkatakuiden osalta, pääministeri Marin mukaanlukien. Tuolloin jo olisi pitänyt ymmärtää tämän ns. elvytyspaketin kyseenalaisuus ja pitkäaikaisvaikutukset sekä koko EU:lle että Suomelle. Aikana, jolloin Eurooppa ja muu maailma oli koronan kourissa, ei pitäisi lähteä tekemään näin perustavanlaatuisia muutoksia EU:n perusjalkaan. Maat ovat luonnollisesti tarvinneet lainaa koronasta selviytymiseen, mutta kukin maa olisi itse voinut ottaa omat lainansa, jolloin takaisinmaksukin olisi selvä ja kukin maksaisi takaisin myös omat velkansa.
Kun tulen huomenna äänestämään tätä EU:n elpymispakettia vastaan, en äänestä EU:ta vastaan vaan äänestän siitä, mihin suuntaan EU on menossa ja tämän elpymispaketin ristiriitaisuudesta perussopimusta vastaan sekä sen huonosta sisällöstä Suomelle. Suomi tulee olemaan nettomaksaja ja maksaa tästä paketista huimasti enemmän kuin itse saa. Suomi maksaa tästä lainasta siis noin 6 miljardia, mutta saa siitä itselleen vain noin 2 miljardia. Sen sijaan monet sellaiset maat, jotka ovat huikanneet kintaalle hyvälle taloudenhoidolle, saavat tässä ”ilmaista” rahaa. Tämä velkapaketti tulee olemaan todennäköisesti ensimmäinen askel kohti yhteisiä velkajärjestelyjä myös jatkossa. En siis usko tämän järjestelyn kertaluonteisuuteen, vaikka sitä nyt kovasti yritetään vakuutella. Tämän paketin velkoja lapsemme maksavat vielä 2050-luvulla. Tämä vie pohjaa myös vastuulliselta taloudenhoidolta, kun velkoja voi laittaa muiden maiden maksettavaksi etelä-Euroopan ja itä- Euroopan maiden mm. Italian tapaan. Ja myönnettävä myös on, että tämä paketti tulee jälkijunassa. Talous on jo lähtenyt nousemaan koronarokotteiden myötä.
Kyseessä on peruuttamaton ja pysyvä ratkaisu, joita lapsemme ja vielä lapsenlapsemmekin maksavat pitkälle tulevaisuuteen.
Suhtaudun EU:hun myönteisesti, olemme osa Eurooppaa ja tarvitsemme EU:ta pienenä maana. Yhtenäinen Eurooppa on tärkeä niin talous kuin turvallisuuspoliittisestikin. Tämä paketti on kuitenkin huonosti neuvoteltu ja vie EU:ta kohti yhteisiä velkajärjestelyjä. Vaikka olemme pieni maa, niin meidän ei pidä olla sinisilmäisiä. Ja samalla on hyvä todeta, ettei kriittisyys paketin sisältöä ja sen perustavanlaatuisia ongelmia kohtaan tarkoita kriittisyyttä EU:ta kohtaan, vaan kertoo siitä, että pidämme kiinni EU:n perussopimuksesta.
On ollut myös ikävä huomata, miten hallituspuolueet ovat jättäneet täysin oppositiopuolueet ulkopuolelle elvytyspaketin valmistelusta ja varojen suuntaamisesta päättäessä. Hallitus on ajanut Suomen tilanteeseen, jossa on vain huonoja vaihtoehtoja. Paketissa on pahoja valuvikoja. Viime kesänä sovitut EU:n yhteiset elvytystoimet olisi pitänyt hoitaa tavalla, joka ei riko tai venytä perussopimusta eikä luo ennakkotapausta EU:n yhteisestä velanotosta.
En voi olla hyväksymässä tällaista uutta taloudellista instrumenttia, joka rikkoo EU:n yhteisiä sopimuksia, on ensimmäinen askel tiellä kohti yhteisiä velkoja ja taloutta ja vaikuttaa vuosikymmeniksi eteenpäin. Vieroksun myös asian ympärillä käytyä pelottelua siitä, mitä Suomesta ajateltaisiin Euroopassa tai mitä sitten tapahtuisi, jos tämä paketti ei menisi Suomessa läpi. Sittenhän asia pitäisi ottaa uuteen tarkasteluun ja neuvotteluun muiden EU-maiden kanssa. Emme ole äänestämässä huomenna EU:sta vaan tästä sisällöltään huonosta paketista. Haluan pystyä katsomaan historiaa myös taaksepäin ja perustelemaan päätökseni niin itselleni kuin lapsilleni. Sen takia tulen huomenna äänestämään tätä pakettia vastaan.