Sofia Vikman: “Irakin tukemisen ehdoksi toimiva palautussopimus”

Rauhanturvaaminen ja kriisinhallinta ovat merkittävä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Suomen osallistumista kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin perustelee konfliktimaiden yhteiskuntarauhan edistäminen sekä oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian voimistaminen.

Vahvistamalla Irakin oikeusvaltiokehitystä ja vakauttamalla turvallisuustilannetta, rakennamme edellytyksiä kestävälle rauhalle. Vaikutamme näin kansainvälisen terrorismin ja muuttoliikkeiden juurisyihin. Osallistumalla kriisinhallintaoperaatioihin parannamme myös puolustuksemme kansainvälistä yhteistoimintakykyä, josta on hyötyä kotimaan puolustuksessa. Kaikki tämä vahvistaa osaltaan Suomen kansallista turvallisuutta.

Tästä kokonaisuudesta on kyse turvallisuusyhteistyössämme Irakissa. Kuten selonteossa todetaan, tarkoituksena on, että Suomi jatkaa osallistumista OIR-operaatioon noin 75 sotilaalla vuonna 2022. Kokoomuksen eduskuntaryhmä kannattaa lähtökohtaisesti tätä linjausta.

Suomi on ollut vahvasti mukana OIR-operaation toiminnassa alkuvaiheista lähtien, vuodesta 2015. Operaatiossa on kyse ennen kaikkea Irakin tukemisesta terrorismin vastaisessa taistelussa ja maan turvallisuustilanteen vakauttamisesta.

Koalition toiminta Irakissa on ollut kokonaisvaltaista. Eniten näkyvyyttä ovat saaneet sotilaalliset toimet Isisiä vastaan, mutta työssä on painottunut lisäksi maan jälleenrakennus ja humanitaarinen apu.

Operaation seurauksena Isisin toimintaedellytykset ovat heikentyneet. Osa Isis-taistelijoista jää Lähi-idän alueille, mutta osa suuntaa sieltä kohti Eurooppaa. Isisin ideologiaa kannattavat toimijat muodostavat edelleen vakavan alueellisen ja globaalin turvallisuusuhan. Isisin propagandassa kannustetaan iskuihin länsimaita vastaan. Suojelupoliisin mukaan uhka koskee myös Suomea. Tämä korostaa kansallista tarvettamme ylläpitää myös paikallista tilannekuvaa Isisin toiminnan kehityksestä.

Turvallisuusyhteistyö Irakin kanssa ei ole ongelmatonta. Irakin turvallisuutta heikentää Isisin lisäksi lukuisat maassa toimivat aseelliset ryhmittymät. Irakin toimintaympäristön ja maassa tehtävän kriisinhallintatyön vaikuttavuuden ymmärtämiseksi ja tavoitteisiin pääsemiseksi on tärkeää hahmottaa maan monimutkaiset verkostot.

Meidän on mietittävä, minkälaista tukea maan eri toimijoille annetaan ja kenelle tuki lopulta valuu, jotta korruption ja epävakauden kitkemisen sijaan emme tule vahingossa edistäneeksi niitä. Jotta operaation tavoitteet voidaan saavuttaa, meidän on tunnistettava ja onnistuttava ratkomaan näitä ongelmia.

Suomen on myös pohdittava keinoja lisätä Irakin hallitukselle painetta ottaa vastuuta maansa tilanteesta. Tähän liittyy kysymys Irakin kansalaisten palautuspolitiikasta. Irakilaiset olivat Suomen suurin turvapaikanhakijaryhmä vuoden 2015 pakolaiskriisissä.

Suomen taloudellinen ja muu apu Irakille on ollut mittavaa. On kestämätöntä, että Suomella ei kuitenkaan ole Irakin kanssa palautussopimusta ja Irak on kieltäytynyt vastaanottamasta takaisin omia kansalaisiaan. Näin ei voi jatkua. Turvapaikkajärjestelmämme ei voi toimia oikeudenmukaisesti ilman toimivaa palautuspolitiikkaa.

Suomen taloudellinen tuki Irakille on ehdollistettava sille, että maa vastaanottaa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet kansalaisensa kansainvälisen oikeuden ja velvoitteidensa mukaisesti.

Kansainväliseen kriisinhallintaan osallistuminen on ollut Suomelle luontainen ulkopolitiikan osaamisalue, jota meidän on edelleen kehitettävä. Osallistumispäätöksiä tehtäessä on punnittava mahdollisuutemme edistää konfliktialueen vakautta ja toisaalta osallistumista on arvioitava suomalaisten turvallisuuden ja Suomen tavoitteiden toteutumisen näkökulmasta.

Kriisinhallinnan toimintaympäristö muuttuu, ja konfliktit muistuttavat yhä useammin sisällissodan kaltaisia aseellisia valtakamppailuja, jotka johtuvat valtioiden heikkoudesta tai romahtamisesta. Myös Afganistanin operaation lopputulos pakottaa meidät pohtimaan vakavasti toimintatapojamme jatkossa.

Pelkkä lipun näyttäminen operaatioalueella jossain päin maailmaa riitä tavoitteeksi. Meillä on oltava alusta pitäen selkeänä tiedossa ensinnäkin se, mitä lisäarvoa kansainväliset operaatiot eri muodoissaan voivat Suomelle ja etenkin kansalliselle turvallisuudellemme antaa. Toiseksi meillä on oltava aina selkeä vaikuttavuusarvio siitä, mihin operaatiolla pyritään ja ovatko sen tavoitteet realistisia.

Kriisinhallinnasta on helppo pitää juhlapuheita tai hienoja konferensseja. Mikäli haluamme käytännössä olla vaikuttava toimija kriisinhallinnassa ja rauhanrakentamisessa, Suomessa on käynnistettävä laaja pohdinta toimintamme painotuksista ja suuntaviivoista. Tähän viitattiin myös kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean työssä. Tarvitsemme pitkäjänteisen ja nykyistä kirkkaamman vision Suomen rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan painopisteistä.

Kokoomuksen ryhmäpuheenvuoro 23.11.2021
Kansanedustaja Sofia Vikman