Petteri Orpo: Lääkäriin pääsee lähellä myös jatkossa
Sote-uudistuksessa tärkeässä roolissa on panostaminen elintärkeisiin peruspalveluihin ja niiden saatavuuden turvaaminen koko maassa. Meidän on pidettävä huoli siitä, että niin sosiaali- ja terveyspalvelut kuin pelastuspalvelutkin toimivat ripeästi ja joustavasti, kun tarve on.
Lähipalveluiden turvaaminen ei tapahdu ideologisella vastakkainasettelulla, vaan yhteistyöllä ja vakaalla harkinnalla tulevissa aluevaltuustoissa. Kokoomus on tässä työssä mukana. Mitä tämä sitten käytännössä tarkoittaa?
Terveyskeskuksia on Suomessa nyt noin 160 kappaletta. Kuntia Suomessa on 309. On siis selvää, että terveyskeskusta tai tulevaa sote-keskusta yksikkönä ei tule jatkossakaan olemaan jokaisessa kunnassa. Tämä olisi huonoa terveyspolitiikkaa, sillä se tarkoittaisi valtavaa vähäisten voimavarojen sitomista seiniin ja tiettyyn hallinnolliseen yksikköön. Terveyskeskuksella on oma juridinen asemansa lainsäädännössä.
Terveyskeskus voi muodostua useista terveysasemista, joita on sitten huomattavasti enemmän. Terveysasemiakaan ei kuitenkaan ole nyt jokaisessa Suomen kunnassa. Esimerkiksi Halsuan ja Kaustisen kunnan asukkaat saavat terveyspalvelunsa Tunkkarin terveyskeskuksesta, joka sijaitsee naapurikunta Vetelissä. Alueen päättäjät ovat valinneet tämän tarkoituksenmukaisimmaksi toimintatavaksi.
Kokoomus on sitoutunut siihen, että palvelut järjestetään ihmisten tarpeen mukaan jokaisella paikkakunnalla. Jokaisella paikkakunnalla tulee jatkossakin olemaan sellaisia sosiaali- ja terveyspalveluita, joita ihmiset tarvitsevat. Ei kunta niitä terveyspalveluita tarvitse, vaan ihminen.
Pienemmissä kunnissa lääkärin vastaanottoa voidaan tarvita esimerkiksi muutaman kerran viikossa, neuvolapalveluita kerran viikossa, mielenterveys- ja päihdepalveluita kerran viikossa. Näin toimitaan jo Ahvenanmaan pienissä kunnissa, Suomen terveimmillä alueilla. Vanhusten hoivapalveluille on taas mitä todennäköisimmin jatkuva palveluntarve ympäri Suomen. Luhangalla ja Kökarissa ei syntynyt vuonna 2019 yhtään lasta. Neuvolapalveluita tarvitaan, kun lapsia syntyy, ja silloin ne tietenkin pitää järjestää.
Tarvitsemme toisin sanoen järkeä siihen, minkälaisia palveluita missäkin tarvitaan. Rahoitus tulevilla hyvinvointialueilla on joka tapauksessa tiukassa. Valtio antaa vuodessa tietyn euromäärän, jolla on selvittävä. Kyse on 21 miljardin euron potista. Veroja ei voi nostaa eikä lainaa ottaa. Jos annetaan löperösti katteettomia lupauksia, niin raha on jostain muualta pois. Esimerkiksi tämä on sitä kuuluisaa maalaisjärkeä.
Jotta lääkäriin pääsee ja palvelut pelaavat, tarvitaan kaikkia sote-alan toimijoita mukaan. Tämä tarkoittaa niin hyvinvointialueen omaa tuotantoa, yksityistä sektoria kuin järjestöjäkin. Vetovastuu on julkisella puolella, joka järjestää palvelut, ja yksityinen ja kolmas sektori tarjoavat asiantuntemustaan sekä osaamistaan palveluiden tuotantoon. Hyviä esimerkkejä löytyy ympäri Suomen: esimerkiksi Päijät-Hämeessä Harjun terveyden digiklinikat ovat osoittautuneet menestykseksi ja jonoja on onnistuttu lyhentämään. Valtion ei tarvitse keksiä samaa pyörää uudestaan, vaan hyödyntää kentällä syntynyttä osaamista poliittiseen väriin katsomatta.
Tekemällä tehty vastakkainasettelu lähipalveluiden ja keskittämisen tai julkisen ja yksityisen palvelutuotannon välillä ei edistä hyvinvointialueiden ja niiden asukkaiden parasta etua. Ihmisen etu on, että hän pääsee lääkäriin vaikkapa palvelusetelillä nopeasti, mikäli hyvinvointialueen oma tuotanto ei hoitoa pysty takaamaan. Kela-korvauksia nostamalla saadaan purettua perusterveydenhuollon jonoja, mikä säästää pitkässä juoksussa erikoissairaanhoidon kustannuksissa. Ihmisten tulee saada itse valita, mistä hakevat tarvitsemansa perustason sosiaali- ja terveyspalvelut.
Kokoomuksen linja on, että sote-pisteitä ja sote-palveluita tulee löytymään myös jatkossa jokaisesta Suomen kunnasta, kuten nytkin. Jonoissa kukaan ei ole parantunut eikä terveyskeskus 200 metrin päässä auta, jos seuraava vapaa kiireetön aika on kolmen kuukauden päässä. On aika kääriä hihat!