Mietteitä Brysselin ytimestä: Ukrainan sota yhdisti Euroopan
Usein on tullut moitittua EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, tai pikemminkin sen puutetta. Yleensä kun sitä yhteistä näkemystä ja päätöksentekokykyä ei tahdo löytyä. Viimeisen viikon aikana Euroopan unioni on kuitenkin osoittanut nämä epäilyt vääriksi. Kun oikein kova paikka tulee, kyllä tästä apparaatista löytyy tehoja. Ukrainan sota on yhdistänyt paitsi Euroopan unionin, myös koko länsiliittouman ennennäkemättömällä tavalla.
Ei Euroopan unioni ollut valmistautunut Venäjän hyökkäykseen. Vaikka ennusmerkit olivat jo vuosia näkyvillä, ei tällaiseen hulluuteen haluttu uskoa. Jäsenmaat ovat halunneet kaikista Venäjän tekemistä vääryyksistä huolimatta ylläpitää taloudellista yhteistyötä sen kanssa. Venäjään on kohdistettu pakotteita, mutta ei kovin rajuja. Krimin miehityksestä saakka EU:n energiariippuvuutta Venäjästä on yritetty vähentää, ja Nato-jäsenmaat ovat kyllä sitoutuneet nostamaan puolustusbudjettinsa 2 prosenttiin bkt:stä, mutta eteneminen on ollut kovin verkkaista. Samaan aikaan jäsenmaissa on tehty myös täysin päinvastaistakin politiikkaa. Tästä karkeimpana esimerkkinä kaikkia energiaunionin tavoitteita korville lyönyt Saksan NordStream2-hanke.
Kaikki muuttui täysin Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Muutama päivä EU-jäsenmailla meni hapuillessa ja omia intressejä puolustaen. Sen jälkeen toiminta on tehostunut ja tiivistynyt päivä päivältä. Tässä Yhdysvaltain linjakkaalla vetoavulla oli alkuun iso merkitys.
Vaikka Euroopan unioni ei ole sotilasliitto, se on pystynyt rankaisemaan Venäjää ja tukemaan Ukrainaa hyvin laajalla repertuaarilla. Kun on ollut halua, on ollut myös kykyä. Venäjän sotatoimiin on vastattu kovilla pakotteilla. Niitä on suunnattu massiivisesti Venäjän vallanpitäjiin, oligarkkeihin, pankkeihin, yrityksiin, keskuspankkiin, lentoliikenteeseen. Venäjä on päätetty nyt todella eristää, eikä yksikään EU-maa ole asettunut näissä yksimielisyyttä vaativissa pakotteissa enää poikkiteloin, vaikka ne iskevät moneen lujasti myös takaisin. Jokainen jäsenmaa tietää, että vaihtoehto olisi vieläkin karumpi.
Pakotteita on vielä laajennettava. EU-maiden tulee radikaalisti vähentää energiaostoja Venäjältä, ja kaikki pakotteet tulee ulottaa myös sotatoimiin osallistuvaan Valko-Venäjään.
Ukrainaa Euroopan unioni on tukenut pääosin taloudellisesti. EU:lla ei ole aseita taikka muuta materiaalia, ne ovat jäsenmailla. Krimin miehityksestä saakka Ukrainalle on suunnattu EU-varoista jo yli 17 miljardin edestä taloudellista tukea. Assosiaatiosopimuksen ansiosta välillämme käydään vapaakauppaa, ja Ukraina on ollut mukana useissa EU-ohjelmissa, mukaan lukien Horizon ja Erasmus. Sen kansalaisilla on 90 päivän viisumivapaus liikkua EU-alueella. Tähän valmistellaan laajennusta humanitaarisen kriisin vuoksi.
Sodan alettua nähtiin historiallinen käänne, kun EU-maat päättivät lähteä tukemaan Ukrainan asehankintoja EU-varoin. Tähän irrotettiin 450 miljoonaa uudesta rauhanrahastosta. Vieläkin suuremmilla summilla ukrainalaisille suunnataan humanitaarista apua. Tämän lisäksi lähes kaikki jäsenmaat tukevat Ukrainaa myös erikseen.
Euroopan unionin on määrä hyväksyä maaliskuun lopun huippukokouksessa uusi puolustuspolitiikan toimintasuunnitelma, strateginen kompassi. Sen tekstit menevät nyt osin uusiksi. Toimintaympäristö on muuttunut rajusti, samoin EU:n suhde Venäjään. Jäsenmaat ovat nyt paljon valmiimpia isompiin investointeihin ja syvempään yhteistyöhön kuin vielä muutama kuukausi sitten. Erityisesti puolustusteollisessa yhteistyössä, kyberturvallisuudessa, sotilaallisessa liikkuvuudessa ja rauhanrahaston hyödyntämisessä halutaan ottaa isompia askelia.
Sitä tosiasiaa tiivistyvä EU-puolustusyhteistyö ei kuitenkaan muuta, että Nato säilyy Euroopan puolustuksen perustana myös tulevaisuudessa. EU-puolustus ei ole Natoa korvaavaa, vaan sitä täydentävää. Ukrainan sota on tämän yhteistyön ja työnjaon merkitystä entisestään vahvistanut.
Henna Virkkunen
Kirjoittaja toimii Kokoomuksen Europarlamentaarikkona
Tämä on osa Kokoomuksen Eurooppa-verkoston kehittämää Mietteitä Brysselin ytimestä -blogisarjaa. Se on säännöllisesti jäsenkirjeessä sekä Kokoomuksen sivuilla ilmestyvä blogi, jossa meidän Brysselin väkemme miettii Brysselin sekä laajemmin EU:n menoa. Blogisarjassa kirjoittaja vaihtuu joka kerta.