Sankelo: Kriisinkestävää yhteiskuntaa ei voi rakentaa rapautuvan talouden varaan
Mitä enemmän suomalaiset näkevät kuvia Putinin Venäjän raa’asta hyökkäyssodasta, viattomien murhaamisesta ja järjestelmällisestä tuhoamisesta, sitä enemmän kaivataan päättäväisiä toimia turvallisuuden ja vakauden lisäämiseksi.
Kokoomus esitti puolustusmenojen tuntuvaa tasokorotusta sekä noin kahden miljardin euron materiaalihankintojen lisäämistä ennen kehysriihtä. Näitä panostuksia hallitus on nyt toteuttamassa ja se on oikein. Kiitämme siitä.
Kuten pääministeri Marin on sanonut, meillä ei ole varaa suhtautua sinisilmäisesti kohonneisiin turvallisuushuoliin. Kokoomuksen mielestä on tehtävä kaikki muuttuneen turvallisuustilanteen edellyttämät panostukset varautumiseemme. Ukrainan puolustussota on tärkeä myös Euroopan Unionille. Läntisten arvojen puolesta taistelua on tuettava kaikin keinoin. Suomesta on tehtävä ukrainalaisille sotapakolaisille mahdollisimman hyvä koti siksi aikaa, kun tarvetta on.
Tämän kehyspäätöksen jälkeen Rinteen-Marinin hallitusten talouspolitiikan perintö on selvä. Julkisen talouden suunnitelman käsittelyn tulee olla ennen kaikkea keskustelu siitä, missä kunnossa hyvinvointipalveluidemme rahoituspohja on. Mistä taloudellinen kasvu syntyy? Miten vahvistetaan julkisen talouden kriisinkestokykyä?
Siksi täytyy kiinnittää huomiota siihen, mitä kehysriihen päätöksistä puuttuu. Kriisiajan menolisäykset edellyttäisivät kriisiajan työllisyystoimia ja kriisiajan priorisointia. Sipilän hallituksen työllisyysreformit ovat nostaneet työllisyyttä nyt, mutta laaja-alaiset menojen lisäykset syventävät alijäämää.
Tämän hallituksen osalta jo tavoitteet olivat alimitassa. En ole tähän päivään mennessä löytänyt asiantuntija-arviota, jonka mukaan työllisyyspäätökset olisivat vahvistamassa julkista taloutta edes hallituksen itse itselleen asettamien tavoitteiden mukaisesti. Kehysriihessä hallitus siis luovutti ja laski aisat alas lopullisesti työllisyyden suhteen.
Hallituskausi on mennyt menoja lisäillessä. Kaikki velaksi. Veronmaksajien Teemu Lehtinen luonnehti osuvasti hallituksen kriisitietoisuutta. Menoja lisättiin vaalikauden alussa. Koronapandemiassa menoja lisättiin, Venäjän hyökättyä Ukrainaan menoja lisätään. Riskeihin on reagoitu, ja lisätty on – sinnekin mikä ei ole välttämätöntä.
Yksi sokea piste riskitietoisuudessa on: julkisen velkaantumisen kasautuvat riskit. Korkotaso on nousussa. Rahalle tulee hintaa ja päättymätön velkaantuminen on aito, oikea ja konkreettinen riski. Yhteiskunnan taloudellinen kriisinkestokyky heikkenee.
Uusimman kehyspäätöksen seurauksena valtio tulee olemaan yli seitsemän miljardia euroa alijäämäinen tänä vuonna. Seitsemän miljardin euron alijäämä jatkuu ensi vuonna. Ja seuraavana. Ja sitä seuraavana. Ja seuraavana.
On selvää, että tulevaisuuden velkaantumista ei selitä korona tai Venäjän hyökkäyssota. Velkaantuminen päättyy tai on päättymättä sen mukaan, miten hallitus asettaa asioita tärkeysjärjestykseen. Hyvinvointia ei voi napata lainalle pysyvästi tulevilta sukupolvilta. On varmistettava, että hyvinvointipalveluita ja turvallisuutta riittää myös tulevaisuudessa.
Hyvät kollegat, meillä ei ole varaa taloudellisen kriisinkestävyyden rappiolle. Matala ulkomainen velka ja riippumattomuus tekisivät meidät vähemmän alttiiksi vaikutusyrityksille. Talouspolitiikka on keskeinen osa turvallisuuspolitiikkaa ja huoltovarmuutta.
Teknokraattiselta kuulostava kehysbudjetointi on ollut tärkeä työkalu säilyttää joku holtti. Marinin hallituksen heikosti perustellut kehysten rikkomiset ovat romuttaneet tämän menojarrun. Hallituksella ei ole olemassa pidäkettä menojen kasvun hillitsemiseksi.
Hallitus on päättänyt siirtää kehysten ulkopuolelle puolustukseen ja varautumiseen liittyvät menot. Puolustuksen ja turvallisuuden osalta siirto on kannatettava. Sen sijaan on vaikea nähdä välttämättömyyttä ja kiireellisyyttä kaikissa menoissa. Esimerkiksi: miten kosteikkoviljelyn edistäminen turvaa ruuantuotantoa tai miten sähköautojen hankintatuet liittyvät akuuttiin tarpeeseen vahvistaa puolustusta? Ei sodalla voi perustella mitä tahansa velaksi tehtävää menolisäystä.
On selvää, että talouspolitiikan sääntöjä on vahvistettava. Talouspolitiikan arviointineuvosto esitti parlamentaarista sitoutumista uuteen ankkuriin. Sen mukaan julkista taloutta tulisi vahvistaa 0,2–0,4 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen joka vuosi. Ankkuri ohjaisi velkaantumisen kestävälle uralle.
Kokoomus on valmis sitoutumaan pohjoismaisen tason hyvinvointipalveluiden turvaamiseen. Kriisinkestävää yhteiskuntaa ei voi rakentaa rapautuvan talouden varaan. Toivottavasti myös muista puolueista löytyy rohkeutta kohdata talouden tosiasiat. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.
Kokoomuksen ryhmäpuhe selonteossa julkisen talouden suunnitelmasta vuosille 2023—2026