Noora Fagerström: Näen yrittämisen kunniatehtävänä
Olen perustanut ensimmäisen yritykseni, Jungle Juice Barin, ollessani 24-vuotias, johon laitoin kiinni kaikki säästöni, ja otin pankista niin paljon lainaa kuin sain. Vuosi oli 2010, eikä yrittämisen ilmapiiri ollut kovin positiivinen silloin, ainakaan omien kokemuksieni perusteella. Lopetin silloisissa työpaikoissani, koska aika ei vain yksinkertaisesti riittänyt, vaikka ei ollut mitään tietoa siitä, koska pystyisin nostamaan ensimmäisen palkkani. Siihen menikin sitten reippaasti yli kaksi vuotta.
Yrittäjyys merkitsee minulle niin vapautta kuin vastuuta. Vapaus päättää omat työajat ja lomat ovat olleet yksi suurimmista syistä, minkä vuoksi olen myös rohjennut tehdä yrittäjäurani aikana kolme lasta. Minulle ja miehelleni, jonka kanssa olemme yhdessä yrittäjiä, on ollut helppoa yhdistää nämä kaksi asiaa, lapset ja työ, sillä lapset ovat aina kulkeneet mukanamme, ja olemme lomailleet silloin kun lapsillakin on lomaa. Koskaan ei ole tarvinnut miettiä lapsille esimerkiksi kesällä hoitopaikkaa, vaan olemme lomailleet koko perhe, vaikka toki olemme tehneet aina jonkun verran töitä samalla.
Yrittäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, varsinkaan ensimmäisen yrityksen kohdalla. Vastuuta ja tekemistä on paljon, ja täytyy osata priorisoida sekä soveltaa asioita. Virheiltä ja vääriltä päätöksiltä ei voi välttyä.
“Yrittäjyyttä arvostetaan huomattavasti enemmän kuin aiemmin”
Kun ensimmäinen lapsemme syntyi, meillä oli todella tiukkaa rahallisesti. Mietin paljon sitä, kuinka tulisimme taloudellisesti pärjäämään, sillä emme pystyneet palkkaamaan ketään minun tilalleni. Näin ollen teimmekin niin, että mieheni hoiti juoksevat asiat ja minä vastasin hallinnollisista hommista. Esikoisemme kulki kaikkialla mukanamme, niin työhaastatteluissa, vuokraneuvotteluissa, pisteiden avajaisissa kuin tukuissakin.
Tänä päivänä yrittäjyyttä arvostetaan huomattavasti enemmän kuin aiemmin, mikä varmasti osin johtuu siitä, että tieto on lisääntynyt ja rahoitusta on helpommin saatavilla. Upeaa huomata kuinka ihmiset uskaltavat myös puhua avoimemmin asioista, esimerkiksi liikevaihdosta tai yksityiskohtaisemmin haasteiden selättämisestä. Tämä lisää varmasti rohkeutta lähteä yrittäjäksi. On ollut myös hienoa seurata sitä, kuinka yrittäjät rohkenevat pyytää apua herkemmin. Kaikesta ei todella tarvitse selvitä yksin ja lisäksi pääsee huomattavasti helpommalla. Auttamisen kulttuuri on vahva Suomessa, kun vain osaa pyytää apua. Ihmiset arvostavat kuitenkin myös sitä, että he saavat apua pyytämättään. Tämäkin on voimistunut vuosien saatossa.
Näen yrittämisen kunniatehtävänä. Yrittäjät ottavat paljon riskejä, ja ovat merkittäviä työllistäjiä. Monet eivät uskalla lähteä yrittäjäksi epäonnistumisen pelossa, ja tietenkin riskit täytyy tunnistaa, mutta itse näen asian niin, että mikäli ei ota riskejä, ei voi mitään saavuttaakaan. Jos epäonnistuu, niin ei kannata jäädä asiaa sen enempää murehtimaan, vaan miettiä kuinka tilanteen saa ratkottua ja jatkaa eteenpäin. Elämä on liian lyhyt murehtimiselle.
Yrittäminen on asioiden soveltamista – niin onnistumisten kuin epäonnistumistenkin. Kannustan siis muitakin rohkeasti yrittämään! Yrittäjänä pystyy itse valitsemaan mitä lähtee tekemään, miten, missä ja milloin. Se on mielestäni helpoin, ja mahdollisesti ainoa tapa tehdä oman näköinen elämä. Kannustan muitakin siis yrittämään!
Noora Fagerström
Kirjoittaja on yrittäjä ja kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Espoossa.