Erikoissairaanhoito tarvitsee toimivan ja ketterän perusterveydenhuollon ja kuntoutuksen rinnalleen 

Koronapandemian jälkeensä jättämä hoitovelka ja hoitajapula ovat kasvattaneet erityisesti ortopedian leikkausjonoja. HUS alueella pisimmät jonot ovat tekonivelkirurgiassa ja selkäkirurgiassa. Hyvinkään sairaalassa tehdään vuosittain yhteensä noin 650 lonkan tai polven tekonivelleikkausta.  

Tyypillinen odotusaika tekonivelleikkaukseen on ollut 7–8 kuukautta. Vuoden 2023 alussa HUSssa toteutettiin linjauudistus ja jatkossa pyritään siihen, että odotusajat leikkauksiin ja hoitoon olisivat samat asuinpaikasta riippumatta. Käytännössä olemme jo pitkään leikanneet Hyvinkäällä myös helsinkiläisiä potilaita.  

Tyypillisesti tekonivelleikkauksen jälkeen potilas tarvitsee osastohoitoa 1–2 vuorokautta. On kuitenkin selvää, että iäkkäät ja monisairaat potilaat eivät kotiudu näin nopeasti, varsinkin jos liikkumisessa on ollut ongelmaa ennen leikkausta.   

Jatkohoito-/kuntoutuspaikan tulisi järjestyä nopeasti sekä potilaan että erikoissairaanhoidon kannalta. Potilaan on hyvä päästä paikkaan, jossa resursseja on suunnattu kuntoutukseen. Erikoissairaanhoidossa joudumme perumaan leikkauksia, mikäli osastollamme ei ole vapaita potilaspaikkoja.  

Kiljavan sairaalan nopea ja joustava toiminta on elintärkeää erityisesti ortopedian kannalta. Nähdäkseni kuntoutuksesta ei ole varaa supistaa, vaan ennemminkin näkisin, että Kiljavan palveluja kannattaa tarjota muillekin kuin Keusoten alueen asukkaille.  

Hoitajapula on johtanut siihen, että joudumme tavoittelemaan yhä lyhempiä hoitojaksoja esimerkiksi juuri tekonivelleikkauksen jälkeen. Tämä kasvattaa potilaan vastuuta hoidostaan. Sairaalasta lähtiessä annamme hyvät kuntoutusohjeet ja neuvot, mutta kotiasiat kannattaa laittaa kuntoon ennen leikkaukseen tuloa.  

Yksinkertaisesti sanottuna: jääkaappi tulee ostaa ruokaa täyteen, kuukauden siivoukset on hyvä tehdä ennakkoon ja yksin asuvan on hyvä kutsua ystävä tai perheenjäsen yökyläilemään pariksi päiväksi leikkauksen jälkeen.   

Mari Simelius-Hulmi 
Kirjoittaja on ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri ja aluevaltuutettu