Vaikuttavuuden mittaamisesta
Kaikille on varmasti selvää, että hyvinvointialueiden talous on todella tiukoilla. SOTE-uudistuksen perimmäisenä tavoitteena on ollut kustannusten hallinta. Puhutaan SOTE-palveluiden kustannustehokkuudesta, tuottavuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta. Mikä on oikeasti merkitsevää, kun keskiössä on ihminen?
Hyvinvointialueiden vastuulle kuuluvat terveydenhuolto, sosiaalihuolto ja pelastuspalvelut. Terveydenhuolto jaetaan perinteisesti perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Yleisesti ollaan sitä mieltä, että perusterveydenhuoltoa pitäisi vahvistaa. Yleisesti ollaan myös sitä mieltä, että ehkäisevää terveydenhuoltoa tulee lisätä. Tässä yhteydessä on hyvä pitää mielessä terveydenhuollon rajallinen merkitys, kun puhutaan ihmisten terveydestä ja ihmisten toimintakyvystä kokonaisuutena. Lisäämällä resursseja terveydenhuoltoon ei välttämättä lisätä merkittävästi ihmisten laatupainotettujen elinvuosien määrää eikä paranneta merkittävästi ihmisten elämänlaatua. On arvioitu, että terveydenhuollon toimenpiteillä voidaan vaikuttaa parhaimmillaankin vain noin 20 prosenttiin ihmisten terveydestä ja elämänlaadusta.
Suomalainen erikoissairaanhoito kestää tiukimmatkin kansainväliset vertailut, mutta erikoissairaanhoito on kallista. Harvard Business Reviewssä (Christensen C, Bohmer R, Kenagy J. Will disruptive innovations cure health care? Harvard Business Review. 2000: 1–10) oli jo vuonna 2000 aikaansa edellä oleva kirjoitus, missä todettiin, että huipputason erikoisairaanhoito alkaa olla jo niin kallista, että halukkuus maksaa siitä ei enää ole riittävää. Toisaalta tarjotaan paljon palveluja, mitkä eivät ole välttämättömiä eivätkä ne kuulu ainakaan julkisin verovaroin maksettaviksi. Ratkaisuna esitettiin muun muassa perusterveydenhuollon ja itsehoidon kehittämistä, sekä siirtymistä kotisairaanhoitoon, sairaanhoitajapalveluihin ja fokusoituihin palveluihin. Juttu on erittäin ajankohtainen nykyäänkin.
On selvää, että lääketieteellisetä koulutuksesta ja tieteellisestä tutkimustyöstä on huolehdittava, mutta suuressa mittakaavassa on tehtävä merkittäviä rakenteellisia muutoksia. Miten voidaan huolehtia siitä, että verorahoille saadaan paras vastine? Miten hyvinvointialueiden palveluita tulisi kehittää niin, että jokainen ihminen ymmärtää palveluiden parantuneen? Mitä tarkoittaa SOTE-palveluiden mittaaminen ja miksi sitä ylipäänsä tehdään?
Mittaaminen liittyy tiedolla johtamiseen. Mitä ei mitata, sitä ei voi kehittää. Mitä sitten tulisi mitata? Palveluiden tulee olla vaikuttavia. Se tarkoittaa sitä, että palvelulla ja toimenpiteillä saadaan lisää terveyshyötyä. Terveystaloustieteissä puhutaan usein QALY:stä (Quality Adjusted Life Years), eli elämänlaadulla painotetuista elinvuosista. Se voidaan kääntää myös euroiksi. Sen sijaan, että pyritään mahdollisimman pitkään elämään, pyritään siihen, että ihminen voi elää terveenä mahdollisimman pitkään.
Terveys on yksilöllistä. Ihminen voi kokea itsensä terveeksi, vaikka hänellä olisi joku sairaus. Terveys voi vaihdella päivästä toiseen. Myös koettu elämänlaatu on eri asia kuin koettu terveys. Ihmisellä voi olla hyvä elämänlaatu, vaikka hänellä olisi vaikeitakin sairauksia. Koettu elämänlaatu on tärkeätä, kun ajatellaan vaikkapa elämän pituutta.
Miten vaikuttavuutta voidaan mitata sosiaali- ja terveyspalveluissa? Lääkärin vastaanotolle pääsyn nopeus ei sinänsä tarkoita aina hyvää vaikuttavuutta. Jos toisaalta vaikkapa syöpä kasvaa odotusaikana ja muuttuu vaikeammin hoidettavaksi, heijastuu pitempi jonotusaika huonompaan vaikuttavuuteen. Vastaanottomäärien lukumäärä viikossa ei myöskään mittaa suoraan vaikuttavuutta. Toisaalta vaikuttavuus ei tarkoita myöskään aina sitä, että potilaan/ asiakkaan mielestä hoito oli hyvälaatuista ja/tai miellyttävää. Vaikuttava hoito ei ole välttämättä aina erityisen mukavaa.
Hyvinvointialueen on tärkeä kehittää vaikuttavuusmittareita, jotka ovat riittävän yleisiä ja helposti saatavia, kuten aikuistyypin diabeteksen ilmaantuvuus tai laitoshoitoa vaativan dementian ilmaantuvuus. Vaikuttavuutta voidaan mitata myös toimenpidetasolla. Tämä on tärkeää, kun päätetään siitä, tuotetaanko palvelut itse, vai kannattaisiko ne ostaa muulta palveluntuottajalta? Kuinka nopeasti hoidon saanut henkilö voi palata takaisin työelämään tai kotiin? Kuinka nopeasti lähetteen kirjoittamisesta henkilön toimintakyky on palannut ennalleen? Kuinka pitkään työelämässä oleva ihminen joutuu olemaan sairauslomalla odottaessaan tutkimuksia tai hoitoa?
Vaikuttavuuden mittaaminen tulee räätälöidä palvelukohtaisesti. Vaikuttavuusmittareille on asetettava tavoitteet, joiden toteutumista voidaan seurata vuodesta toiseen. Mitä ei ole mitattu sitä ei voi johtaa. Vastaavalla tavalla – ei voida kehittää vaikuttavuutta, jos ei aseteta etukäteen tavoitteita, joiden toteutumista seurataan. On tiedettävä, mihin verorahoja käytetään ja mistä maksamme. Mitä hyötyä on esimerkiksi siitä, että lääkäreiden tai hoitajien lukumäärä lisääntyy, jos ei sillä saavuteta lisää mitattavissa olevaa terveyshyötyä?
Vuonna 1970 Suomessa oli 4965 lääkäriä. Vuonna 1980 lääkäreitä oli 9 517, vuonna 1990 jo 13 894 ja vuonna 2010 yhteensä 23609, joista työikäisiä 18 933. Vuonna 2022 Suomessa oli työikäisiä lääkäreitä noin 22 000. Lääkäreiden lukumäärä on yli kaksinkertaistunut vuodesta 1980. Vastaavaa nousua on tapahtunut myös terveydenhuoltohenkilökunnan lukumäärissä.
Miksi kaikkea mitattavaa tietoa ei voi käyttää mittaamaan vaikuttavuutta? Itse asiassa kaikkea mitattavaa ja tallennettua tietoa voidaan tulevaisuudessa käyttää mittaamaan vaikuttavuutta. Silloin puhutaan todella suuresta ”big datasta”, minkä käsittely edellyttää myös keinoälyä. Kaikesta mitattavasta tiedosta on erotettava ne asiat, mitkä vaikuttavat ihmisten toimintakykyyn, koettuun terveyteen ja elämänlaatuun.
Markku Partinen
Kirjoittaja on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutettu