Enemmän käteen omasta palkasta!
On karu fakta, ettei Suomen talous ole kasvanut reaalisesti yli 17 vuoteen. Kokonainen sukupolvi on kasvanut maassa, joka ei ole vaurastunut – vain velkaantunut.
Orpon hallitus ei aio jäädä odottelemaan hetkeä, jolloin valinannanvaraa ei enää ole. Siksi hallitus panostaa kasvuun, osaamiseen ja nuoriin. Huikea neljän miljardin investointiohjelma, työmarkkina- ja sosiaaliturvauudistukset, luvituksen sujuvoittaminen ja verokannustimet vihreän siirtymän investointeihin ovat kaikki osa kasvustrategiaamme.
Erityisen iloinen olen rohkeista veronalennuspäätöksistä. Hallituskauden aikana työnteon verotus kevenee vuositasolla yli 1,5 miljardilla. Tästä 1,2 miljardia kohdistuu pieni- ja keskituloisille. Työntekijä on palkkansa ansainnut.
Tuoreen Elinkeinoelämän keskusliiton yrityskyselyn mukaan valtaosa yrityksistä arvioi, että hallituksen päätöksellä keventää työn verotusta on myönteinen vaikutus talouskasvuun, kun palkansaajan ostovoima paranee ja luo positiivista uskoa siihen, että arjen työ kannattaa.
On myös oikeus ja kohtuus, että ylin marginaalivero lasketaan 59 prosentista 52 prosenttiin. Minun puolestani olisi saanut laskea enemmänkin. Ihmisiä ei pidä rangaista ahkeruudesta. Taloustieteellinen tutkimus ja Ruotsin käytännön esimerkki osoittavat, että ylimpien marginaaliveroasteiden laskeminen todella lisää työnteon kannusteita ylemmissä tuloluokissa.
Ruotissa demarihallitus laski ylintä marginaaliveroa vuonna 2020. Kun Orpon hallitus vihdoin tekee saman, SDP:stä väitetään, että marginaaliveron alennus vähentää työntekoa ja lisää loikoilua, mikä kertoo tietenkin enemmän SDP:stä kuin ahkerista suomalaisista. Ruotsin valtiontalouden tarkastusviraston mukaan tuo marginaaliverotuksen kevennys rahoitti itsensä pitkällä aikavälillä jopa 120-prosenttisesti eli vahvisti julkista taloutta.
Ja kyllä – hallitus tekee myös säästöjä. Ei siksi, että haluaisimme leikata. Vaan siksi, että jollemme nyt laita talouttamme kestävälle pohjalle, emme voi tulevaisuudessa rahoittaa yhtäkään niistä asioista, joita suomalaiset pitävät tärkeinä.
Himoverottamalla ja leikkaamalla Suomea ei pelasteta. Emme kärvistelisi nykyisen velkataakan alla, jos yksi maailman kireimmistä verotuksista olisi riittänyt rahoittamaan palvelumme. Ei riittänyt. Ei, vaikka verokarhu on kahmaissut lähes kuusikymmentä prosenttia tienatusta lisäeurosta.
Me tarvitsemme kasvua – positiivista puhuria, joka pyyhkäisee läpi Suomen. Sen sijaan oppositio on tehnyt kaikkensa, jotta hallituksen tekemät uudistukset viskattaisiin poliittisten päätösten roskakoriin.
Vanhaan jumittaminen ei ole vaihtoehto. Suomen on kyettävä vastaaman globaaliin kilpailuun, jota käydään investoinneista, tuotannoista, raaka-aineista ja osaajista. Emme voi rakentaa tulevaisuuttamme, jos meiltä puuttuu investoinnit. Liian usein parhaat yhtiömme myydään ennen kuin ne ehtivät kasvaa globaaleiksi. Samalla myydään kotimainen päätösvalta ja verotulot.
Niinpä hallitus laskee myös yhteisöveroa kahdella prosenttiyksiköllä. Näin vahvistetaan kaiken kokoisten yritysten kykyä investoida, kasvaa ja palkata uutta työvoima. Kilpailukyky ja Suomen vetovoima lisääntyvät. Hyvinvointivaltion elinehto on menestyvät yritykset sekä korkea työllisyys. Vain siten voimme rahoittaa hoivan, turvan ja pitää huolta lapsistamme.
Velka sinänsä ei ole ongelma, jos se johtaa tulevaisuuden kasvua ja tuottavuutta vahvistaviin investointeihin. Mutta rakenteellinen alijäämä eli pysyvästi menojen ylittäminen ilman rahoitusta – on ongelma. Siksi julkisen talouden vakauttaminen ei ole yhden hallituksen eikä yhden puolueen asia, vaan koko eduskunnan. Ja tuo työ tulee myös seuraavan hallituksen syliin.
Susanne Päivärinta
Kansanedustaja