Lakisääteiset palvelut eivät saa vaarantua rahoituksen vuoksi

Hyvinvointialueiden kolmea ensimmäistä toimintavuotta on leimannut vahvasti keskustelu rahoitusmallista ja alijäämän kattamisvelvollisuudesta. Talouden jalkoihin on jäänyt alueiden hyvä kehitystyö ja monet onnistuneet ratkaisut palveluiden saatavuuden parantamisen osalta.

Keskusteluun tuli huhtikuun lopulla kiinnostava uusi näkökulma oikeuskansleri Tuomas Pöystin vastauksen muodossa Etelä-Karjalan ja Satakunnan hyvinvointialueiden kanteluun hyvinvointialuelaissa säädetystä määräajasta alijäämän kattamiseen. Kantelijoiden mielestä velvoite on ristiriidassa hyvinvointialueiden lakisääteisten, alueen asukkaiden tarpeiden näkökulmasta riittävien sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvelvollisuuden kanssa.

Oikeuskanslerin vastaus sisälsi näkemyksen siitä, että hyvinvointialueiden tulee tehdä talouden tasapainon saavuttamiseksi sopeutustoimia niin paljon kuin on mahdollista ilman, että perustuslaissa jokaiselle turvatut riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut tai pelastustoimen palvelut vaarantuvat lainvastaisella tavalla. Tästä nousee mieleen kysymys siitä, kuka tai mikä taho voi lopulta riittävän tason palveluille tai palveluiden vaarantumisen lainvastaisella tavalla?

Alueiden lähtökohdat ovat olleet hyvin erilaiset ja rahoitusmallin ollessa enimmäkseen tarveperusteinen, on mm. diagnoosit ja niiden kirjaamisen erilaiset mekanismit ovat nousseet rooliaan suurempaan merkitykseen. Rahoitus ei jousta yksittäisen alueen hyväksi, sillä jos joku alue pystyy osoittamaan saaneensa liian vähän rahoitusta, vähennetään vastaava summa muilta alueilta. Voidaan puhua jonkinasteisesta valuviasta tai systeemisestä ongelmasta, jota pitäisi nyt pyrkiä korjaamaan rahoitusmallin meneillään olevassa tarkastelussa.

Oikeuskanslerin vastauksessa tuotiin esiin se, että mikäli rahoituksen riittävyyteen liittyy useimpien hyvinvointialueiden osalta systeemisempi ongelma, voidaan harkita lainsäädännöllisiä toimenpiteitä koskien alijäämän kattamiseen liittyviä lain säännöksiä ja määräaikoja. Alueilla on mahdollisuus ja ensisijaisesti velvollisuuskin hakea lisärahoitusta, jos palveluiden lakisääteinen järjestäminen on vaarantumassa. Lisärahoituksen hakeminen on nyt monen alueen agendalla ja aihe nousee myös Keusoten aluehallituksen keskustelun aiheeksi.

STM:n tuore selvitys toi esiin sen, että noin puolet hyvinvointialueista ei suunnittele kattavansa alijäämiä lain edellyttämällä tavalla vuoteen 2026 mennessä. Tehtävä on monelle alueelle mahdoton ja meilläkin Keusotessa tavoitellaan vasta vuotta 2029. Siihenkin pääsemiseen täytyy laajojen säästöohjelmien toteutua. Keusoten kaksi seuraavaa vuotta tulevat olemaan taloudellisesti raskaita. Samaan aikaan meidän täytyy pystyä painottamaan budjettia vastaamaan nopeaan ikäihmisten hoivan tarpeen kasvuun. Rahoitus laahaa jäljessä ja vasta vuonna 2029 näyttää siltä, että Keusoten rahoitus alkaa parantua. Tällä hetkellä saamme hyvinvointialueista toiseksi vähiten rahoitusta per asukas.

Nyt odotamme kiinnostuneina valtionvarainministeriön linjauksia oikeuskanslerin tärkeisiin kannanottoihin. Alueet ovat sitoutuneet tiukkaan talousjohtamiseen, mutta rahoituksen pitää silti olla palveluiden järjestämiseen riittävä.

Helinä Perttu
Aluehallituksen puheenjohtaja, Keski-Uudenmaan hyvinvointialue