Sokeriveron hyötyjä liioitellaan lihavuuden ehkäisyssä
Sokerivero on ollut taas esillä Helsingin Sanomien mielipideosastolla. Olen huolissani aiheen ylikorostumisesta ikään kuin vero olisi helppo, vaikuttava tai yksi harvoista nuorten lihavuuden ehkäisyn poliittisista keinoista. Sokerivero ei ole mitään niistä, ja silti se tuntuu varastaneen päähuomion.
Olenkin huolissani, että fokus sokeriveroon vie huomiota ja poliittista pääomaa niiltä keinoilta, joita meillä jo on. Ravitsemustieteen professori Mikael Fogelholm totesikin (HS Mielipide 13.10.) sokeriveron tutkimusnäytön epäselvän tilan ja ehdotti tilalle toisenlaisia ravitsemuksen tukemisen keinoja.
Suomessa onkin hienosti vahvuuksia syömisen ja liikkumisen edistämisessä kouluruokailun, liikuntapaikkarakentamisen ja harrastusmahdollisuuksien tukemisen keinoin. Näitä on syytä pitää yllä ja vahvistaa.
Haluan kuitenkin laajentaa näkökulman syömisen ja liikkumisen ulkopuolelle: painonhallinnan vaikeuksien taustalta löytyy ympäristön, perheympäristön, yksinäisyyden, unen, stressin ja muiden psykososiaalisten kuormitustekijöiden vahva rooli. Se on niin vahva, että on epärealistista ehkäistä lihavuutta syömisen ja liikkumisen keinoin, jos muussa psykososiaalisessa ympäristössä haasteet kasvavat. Ja ne ovat kasvaneet, kuten Kouluterveyskyselyn tulokset kertovat.
Psykososiaaliset kuormitustekijät voivat kuulostaa abstrakteilta ja isoilta, mutta niihin voidaan vaikuttaa. Esimerkiksi asuinympäristön turvallisuuskokemuksen parantaminen, nuorten mielenterveyden ja vanhemmuustaitojen tukeminen, varhaiskasvatuksen vahvistaminen sekä kiusaamisen parempi ehkäisy ovat kaikki esimerkkejä toimista, joilla on lupaavaa tutkimusnäyttöä lihomista ehkäisevistä vaikutuksista.
Tämänkaltaiset teemat ovat hyvinvointialueilla ja kunnissa jatkuvasti agendalla muistakin syistä. Rajallisia resursseja jaettaessa on syytä muistaa myös painonhallinnan näkökulma lisäargumenttina turvattaessa laadukasta toimintaa.
Patrik Borg
Kirjoittaja on aluevaltuutettu Vantaan ja Keravan hyvinvointialueella