Turvallinen yhteiskunta tarvitsee sivistystä – ja sivistys turvallisuutta

Turvallisuus ja sivistys eivät ole pehmeitä arvoja, joita voidaan toteuttaa silloin, kun rahaa ja aikaa sattuu olemaan. Ne ovat toimivan yhteiskunnan perusedellytyksiä.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on rakennettu työllä, koulutuksella, vastuunkannolla ja luottamuksella siihen, että yhteisiä sääntöjä noudatetaan. Nyt näistä perusasioista on pidettävä entistä tiukemmin kiinni.

Turvallinen arki alkaa siitä, että jokaisella on oikeus koskemattomuuteen ja rauhaan. Lapsilla on oikeus turvalliseen varhaiskasvatukseen ja kouluun. Opettajilla on oikeus työrauhaan. Rikkomuksilla, kiusaamisella ja väkivallalla ei pidä olla sijaa suomalaisessa koulussa eikä yhteiskunnassa. Kouluissa tarvitaan työrauhaa, auktoriteettia ja vaatimustasoa. Opettajan tehtävä ei voi olla jatkuvasti tasapainoilla häiriökäyttäytymisen, kiusaamisen tai muiden oppilaiden työskentelyä häiritsevien tilanteiden kanssa – saati olla huolissaan omasta turvallisuudestaan. Yhden oppilaan häiriökäyttäytyminen ei voi myöskään mennä muiden oppilaiden oppimisen oikeuden edelle. Koulun perustehtävä on opettaa. Tämä asia pitää uskaltaa sanoa ääneen. Opiskelu- ja työrauhan turvaamiseksi on voitava tehdä tarpeellisia opetusjärjestelyjä.

Erityisesti lasten ja nuorten kohdalla ennaltaehkäisy on tärkeää. Ennaltaehkäisy tarkoittaa myös havaittuihin ongelmiin puuttumista poikkeuksetta, ennen kuin niistä tulee vakavia. Se, että nuorelta edellytetään käytöstä, vastuuta ja sääntöjen noudattamista, on ennen kaikkea hänen oman tulevaisuutensa tukemista. Rajat ovat välittämistä. Tässä aikuiset ovat esimerkkejä.

Suomen tulevaisuus ratkaistaan pitkälti siinä, millaiset valmiudet annamme lapsille ja nuorille. Tarvitsemme vahvaa perusopetusta, laadukasta ammatillista koulutusta, korkeaa osaamista ja mahdollisuuksia jatkuvaan oppimiseen. Jokaiselle nuorelle on annettava mahdollisuus onnistua – mutta samalla jokaiselta on voitava odottaa yrittämistä ja sinnikkyyttä.

Koulutuksen tavoitteena ei saa olla vain mahdollisimman monen nuoren läpäisy järjestelmästä. Tavoitteena pitää olla osaaminen. Suomi tarvitsee nuoria, jotka osaavat lukea, laskea, ajatella, tehdä työtä ja ottaa vastuuta omasta elämästään. Sivistys syntyy monesta aineksesta, mutta sen ytimessä on halu oppia ja ymmärtää maailmaa.

Sivistys ei tarkoita pelkästään tutkintoa tai arvosanoja. Sivistynyt ihminen osaa kuunnella, keskustella, perustella näkemyksensä ja kunnioittaa muita ihmisiä. Hän ymmärtää myös, että vapauteen liittyy vastuu.

Taiteella ja kulttuurilla on tärkeä tehtävä yksilöiden kasvun ja yhteiskunnan eheyden kannalta. Esimerkiksi musiikin harrastaminen opettaa kuuntelemaan, keskittymään, harjoittelemaan pitkäjänteisesti ja toimimaan yhdessä. Taiteen kautta on mahdollisuus käsitellä yhteiskunnan ilmiöitä ja ilmaista itseään. Kulttuuri toimii yhteisöjen liimana ja luo henkistä huoltovarmuutta. Juuri tätä tarvitsemme nyt enemmän.

Turvallisuudessa ja koulutuksessa on lopulta kyse samasta asiasta: luottamuksesta tulevaisuuteen. Yhteiskunnan pitää luoda ihmisille mahdollisuuksia, mutta vastuu omasta elämästä ei voi koskaan siirtyä kokonaan yhteiskunnalle. Kodilla on ensisijainen vastuu lapsesta ja kasvatuksesta. Koululla on vastuu opettamisesta. Viranomaisilla on vastuu turvallisuudesta. Jokaisella aikuisella on vastuu omista teoistaan. Tämän vastuunjaon selkeyttäminen ei ole kovuutta. Se on tervettä järkeä ja siitä pitää myös puhua avoimesti.

Suomen ei pidä rakentaa tulevaisuuttaan jatkuvasti kasvavan julkisen velan, lisääntyvän sääntelyn tai laskevan vaatimustason varaan. Meidän on rakennettava Suomea, jossa työnteko kannattaa, osaamista arvostetaan, yrittäjyyteen kannustetaan, sääntöjä noudatetaan ja lapsilla on turvallinen ympäristö kasvaa.

Turvallisuus antaa vapaudelle perustan. Koulutus antaa ihmiselle mahdollisuuden käyttää vapauttaan. Sivistys opettaa kantamaan siitä myös vastuun.

Näistä ei pidä tinkiä.

Mika Kasonen

Eduskuntavaaliehdokas, ylikonstaapeli

Jenni Karemo

Eduskuntavaaliehdokas, rehtori, MuM