Jonotus vie rahat ja terveyden
Jonotus-sote auttaa kuin märkä pipo pakkasella.
Ei epäilystäkään. Ihmisiä puhututtaa vaalikentillä nyt eniten julkisten terveyspalvelujen romahdus ja valtion velkaantuminen. Lukematon määrä ihmisiä on tullut purkamaan minulle sydäntään, kun olen kiertänyt eri puolilla Uuttamaata.
Viesti on lähes aina sama: ei saa lääkäriaikaa tai vanhukselleen hoitopaikkaa. Kunnalliseen hammashoitoon ei pääse. Ajanvarauksesta ei soiteta edes takaisin, vaikka vastaaja niin lupaa.
Kärvistely jatkuu myös erikoissairaanhoidon puolella, jossa toimenpiteitä siirretään siirtämistään. Polvileikkausta jo vuoden odottanut saa kuulla, että leikkaus siirtyy toisellakin vuodella. Silmänpainetoimenpiteen kanssa sama asia. Osastoja ja vanhusten hoivapaikkoja on jouduttu sulkemaan.
Ei se työterveyskään kuulemani mukaan mikään onni ja autuus ole. Monelle korvataan vain yleislääkärikäynti, muutoin on maksettava itse tai mentävä jonon jatkeeksi.
Kiukku Marinin hallituksen holtittomalle velanotolle ryöpsähtää puheissa esiin nopeasti. Kyllähän se suututtaa, ettei korkeista veroista ja velkaantumisesta huolimatta ole pystytty parantamaan julkisia palveluita. Päinvastoin.
Inflaatio, työpaikan menetys tai karsea sähkönhinta kalpenevat oman ja läheisten terveyshuolien rinnalla. Vakava sairastuminen tai kuolema pyyhkäisee kaiken muun.
Siksi tv-tenteissä päälle puhuvan Marinin omakehu vanhustenhoidon ”parantuneesta” ja ”hyvästä” nykytilasta lämmittää yhtä vähän kuin märkä pipo pakkasella. Totuudesta viis. Olennainen unohtui: ihminen.
Ei ole sattuma, että ennätyspitkät hoitojonot ja hoitoon pääsemättömyys huolestuttavat. Yksi tärkeimmistä arvoista – ellei tärkein – on terveys. Ei kukaan halua sairastua ja joutua toisten armoille. Ei meistä kukaan, nuori tai vanhus, halua menettää itsemääräämisoikeuttaan ja vapauttaan.
Eivät seniorimme halua kuulla alituiseen, millainen taloudellinen taakka he ovat Suomelle. En minäkään. Marinin hallituksen toteuttama sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistus näyttää keskittyneen lähinnä hallinnon uudistamiseen palveluiden turvaamisen sijaan. Hyvinvointialueet joutuivat aloittamaan toimintansa rahoitusvajeessa. Sote-muutoksessa suurimpia häviäjiä ovat Uudenmaan asukkaat.
On siis perusteltua kysyä, olisiko 5–12 hyvinvointialuetta nykyisen 21 sijaan ollut järkevämpi? Poliittisten hallintorakenteiden ja byrokratian pullistumisen sijaan olisi pitänyt miettiä, mistä saadaan tekeviä käsiä – miten selätetään hoitajapula. Koulutuspaikkojen lisääminen ei ratkaise käsillä olevaa akuuttia kriisiä.
On vaikea uskoa, että hyvinvointialueiden toiminta tästä äkkiä tehostuu ja saadaan oikein resursoiduksi. Aikaa ja rahaa ei nyt pitäisi käyttää paperinpyörittelyyn.
Nykyinen jonotus-sote on ennaltaehkäisyn irvikuva: ihmiset sairastuvat entisestään ja jonotus tulee kalliiksi. Nyt tärvääntyy aikaa, rahaa ja terveyttä. Siksi onkin lähes vastuutonta, että Sdp esittää miljardisäästöjen aikaansaamista sillä, että suomalaiset kävisivät julkisissa terveystarkistuksissa muutaman vuoden välein. Jopa Sdp:n ex- kansanedustaja ja ex-meppi Liisa Jaakonsaari twiittasi, ettei vaaleissakaan pitäisi antaa katteettomista lupauksia.
On selvää, että ennaltaehkäisyä tarvitaan, mutta mistä ihmeestä moiseen saataisiin rahat ja henkilökunta, kun nyt ei edes akuutissa hädässä olevat pääse hoitoon. Vuoden 2023 alusta kaikki rahoitus sote- ja pelastuspalveluihin tulee suoraan valtiolta. Riittämättömän hyvinvointialueiden rahoituksen ja Kela-korvausten poiston myötä hallitus vain pahensi omilla toimillaan terveydenhuollon kriisiä. Näin hallitus myös eriarvoisti suomalaisia entisestään ja heikensi juuri vähävaraisten asemaa.
Nopein tapa purkaa hoitojonoja on palauttaa poistetut Kela-korvaukset ja ottaa yksityinen puoli mukaan talkoisiin. Siellä on hoitajia ja lääkäreitä.
Panostetaan digitalisaatioon. Digitaalisten palveluiden käyttö jouduttaa palveluihin pääsyä. Etävastaanottojen lisäksi on pidettävä huolta siitä, että sosiaali- ja terveyspalveluiden tieto- ja asiakasjärjestelmät ovat toimivia. Lääkäreiden ei pidä käyttää ylen määrin työaikaansa tietojärjestelmiin, vaan potilaisiin. Sama pätee sairaanhoitajiin.
Soten valuviat pitää korjata, ja ongelmiin täytyy puuttua heti seuraavalla vaalikaudella. Tarjotaan jokaiselle mahdollisuus terveydenhoitoon ja pääsy sosiaalipalveluiden piiriin heti, kun tarvetta on. Sujuvoitetaan hoitopolkuja ja otetaan mahdollisuudet irti yrityksistä ja järjestöistä. Tehokkuudesta ja laadusta ei pitäisi rangaista.
Suomalaisten sote on vielä pelastettavissa, mutta töihin pitää ryhtyä heti. On aika ottaa sote-uudistuksen keskiöön ihminen hallinnon sijaan. Tärkeintä on päästää ihmiset jonoista hoitoon.
Susanne Päivärinta,
eduskuntavaaliehdokas, Kokoomus Uusimaa