Mietteitä Brysselin ytimestä: Ilmaston ja turvallisuuden kevät

Kiristyvä turvallisuuspoliittinen tilanne, Ranskan ja Unkarin vaalit sekä unionin toimenpiteet oikeusvaltion puolustamiseksi Unkarissa ja Puolassa ovat EU:n kevään suuria asioita. Hyvinvoinnin ja tulevaisuuden kannalta suurin kaikista on kuitenkin ilmasto- ja ympäristöpolitiikka, joka koskee aivan erityisesti liikennettä, teollisuutta ja tuotantoa sekä maa- ja metsätaloutta.

Edessä on ympäristö- ja ilmastopolitiikan superkevät, kun parlamentti käsittelee fitfor55 -esityksiä, joiden on määrä tulla kesällä täysistunnon hyväksyttäväksi. Tavoitteena on tehdä EU:sta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä ja välitavoitteena tähän on vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä 55 prosentilla vuoteen 2030 mennessä vuoden 1990 tasosta.

Aikaa on vähän, työtä paljon ja poliittista ristiriitaa vähintään riittävästi. Suuret ryhmät näyttävät pääosin kulkevan komission esitysten linjoilla, mutta paholainen on yksityiskohdissa ja niiden säätämistä on paljon. Näiden lisäksi vihreät, joille tällä vaalikaudella ei ole kelvannut oikeastaan mikään, on vaatimassa isoja kiristyksiä tavoitteisiin. Esimerkiksi maankäytön hiilinieluja koskevassa LULUCF:ssä komissio esittää 310 Mtoe:n verran nielujen kasvattamista ja ENVIn raportööri Ville Niinistö 490 Mtoe:ta. Niinistön tavoite lentää kuin pingviini, mutta kertoo tavoitetasojen kuilusta. EPP on asettunut jo tukemaan komission tavoitetta.

Kun otetaan lausuntovaliokunnat huomioon, niin Fitfor55 paketin toistakymmentä mietintöä tulevat lähes kaikkien meppien pöydälle. Näiden lisäksi parlamentissa etenee vielä muita EU:n vihreään sopimukseen kuuluvia paketteja, kuten pellolta pöytään, jolla tavoitellaan vihreämpää elintarviketuotantoa. Metsäkatoa ja metsästrategiaa koskevat mietinnöt ovat myös työn alla.

EU:n rahoituksen ehdollisuus oikeusvaltioperiaatteeseen nähden oli iso saavutus, josta Kokoomus voi ottaa sulan hattuunsa. Nyt on kuitenkin jo pitkään odotettu, että komissio soveltaisi uutta lainsäädäntöä myös käytäntöön. Ranska on puheenjohtajakautensa ohjelmassa nostanut oikeusvaltioperiaatteen korkealle ja toiveissa on, että sekä Ranska että Saksan uusi hallitus saisivat komission tarttumaan toimeen.

Jäsenmaiden demokratiakehityksen kannalta on erittäin kiinnostavaa nähdä Unkarin vaalien tulos. Mikäli Fidesz häviää vaalit, niin voi miettiä mikä sen vaikutus olisi Puolan hallituksen linjaan, muuttuuko se joustavammaksi jäädessään ilman seuraa? Puolahan on ollut Unkaria herkempi reagoimaan EU:n paineelle ja mm. EU-rahoitukseen kohdistuvaan uhkaan.

Ranskan suhteen taas on EPP-kiinnostusta siihen millaiseksi vaalitulos kääntyy: Republikaanien ehdokas Valerie Pecresse taistelee paikasta toiselle kierrokselle ja olisi kakkoskierroksella Macronille tiukin vastus, tuoreimman mielipidekyselyn mukaan prosentein 51-49 Macronin hyväksi. Pecressen valinta tuskin muuttaisi Ranskan EU-politiikkaa paljoakaan, mutta nostaisi Republikaanit alamaista, mikä jo se tekisi hyvää eurooppalaiselle EPP-perheelle.

Ja kun viime aikoina on Suomessakin suitsutettu Macronin integraatiolinjaa ja sitä kuinka hänen aiemmin esittämät näkemyksensä saavat yhä enemmän kannatusta, niin ei hän ole näitä itse keksinyt. Valtaosa ajatuksista on sellaisia, joita EPP:ssä ja parlamentissa on jo pitkään ajettu. Tällaisia ovat esimerkiksi vaatimukset yhteisen maahanmuuttopolitiikan uudistamisesta, paremmasta rajavalvonnasta, puolustuspolitiikan tiivistämisestä ja EU:n budjetin vahvistamisesta.

Näitä ja monia muitakin asioita keskustellaan kevään aikana myös Euroopan tulevaisuusfoorumissa. Odotus on, että Ranskan presidentinvaalit vaikuttavat tähänkin siten, että vasta vaalien jälkeen nähdään ja kuullaan johtaako työ sellaiseen konkretiaan, joka johtaisi komission antamiin lainsäädäntöesityksiin, yhteisten strategioiden, tiekarttojen tai muiden vastaavien luomiseen perussopimusmuutoksista puhumattakaan. Se mikä kuitenkin pikaisesti jäsenmaiden pitäisi päättää olisi määräenemmistöpäätöksiin siirtyminen ulkopoliittisessa päätöksenteossa. Tätä on vaatinut EPP-ryhmä, parlamentti ja myös monet jäsenmaat Suomi mukaan lukien. Se olisi tässä turvallisuustilanteessa myös signaali siitä, että pyrkimys unioni ulkopolitiikan tiivistämiseen, puhumiseen yhdellä äänellä, ei ole vain puhetta.

Pete Pakarinen

Kirjoittaja on media- ja viestintäneuvonantaja EPP-ryhmässä

Tämä on osa Kokoomuksen Eurooppa-verkoston kehittämää Mietteitä Brysselin ytimestä -blogisarjaa. Se on säännöllisesti jäsenkirjeessä sekä Kokoomuksen sivuilla ilmestyvä blogi, jossa meidän Brysselin väkemme miettii Brysselin sekä laajemmin EU:n menoa. Blogisarjassa on kirjoittaja vaihtuu joka kerta.