Kenelle kansanedustaja on vastuussa?

Kansanedustajien blogit

Perustuslain säännöksessä – joka seuraa jo vuoden 1906 eduskuntauudistuksessa omaksuttua sanamuotoa – todetaan, että kansanedustaja on toimiessaan velvollinen noudattamaan oikeutta totuutta ja perustuslakia ”eivätkä häntä sido muut määräykset”. Se siis aivan selvästi tarkoittaa, että kansanedustajaa eivät sido myöskään puolueen kannat tai niin sanottu ryhmäkuri. Ryhmäkurihan on eduskunnassa syntynyt kirjoittamaton käytäntö, jonka mukaan jokaisen puolueen edustajan pitäisi äänestää puolueen johdon päättämän kannan mukaan. Se taas tarkoittaa käytännössä sitä, että edustaja ei olekaan vapaa ja pysty luvatun mukaisesti olemaan vastuussa ennen kaikkea hänen valitsijoilleen. Tällä käytännöllä siis rikotaan äänestäjän “kuluttajansuoja” – siis se, että hän saa äänellään sen mitä edustaja on luvannut.

Tämä asia näyttää unohtuneen täysin. Ryhmäkuri on käytössä, jotta hallitus saisi päätöksensä läpi. Se on jollain tavalla ymmärrettävää, mutta ongelman ydin onkin siinä, miten puolueissa tehdään päätöksiä. Ryhmäkuria ei tarvittaisi, jos eduskuntaryhmissä tehtävät päätökset tehtäisiin aidosti yhdessä. Useimmat puolueet ovat tässä suhteessa todella vanhanaikaisia. Päätökset tehdään ilman keskustelua, ylhäältä johdettuna ja siihen osallistuu vain harva. Silti kaikkien ryhmäläisten pitää kuitenkin noudattaa päätöksiä, vaikka ne eivät ole yhdessä tehtyjä.

Näin tehtiin yrityksissäkin kymmeniä vuosia sitten, ylin johto päätti kaikesta. Nykyään – riippuen tietenkin yrityksen koosta – käytäntö on muuttunut. Ylin johto ymmärtää, että kaikki viisaus ei asu heissä, vaan päätöksenteon taustalla olevaan keskusteluun pitää saada iso osa yrityksen henkilökunnasta. Se on tärkeää paitsi päätöksien viisauden, myös yrityksen yhteishengen ja työtyytyväisyyden ylläpitämiseksi. Kun päätökset on tehty yhdessä, lisäävät ne motivaatiota tehdä töitä sekä turvallisuuden tunnetta.

Politiikassa tätä ei ole ymmärretty, vaan valta keskittyy yhä enemmän. Uskon, että tämän on muututtava seuraavien vuosien aikana. Muuten demokratia tulee rappeutumaan ja nykyisen päätöksentekosysteemin luottamus karisemaan nollalukemiin. Ja se ei tiedä hyvää yhteiskunnan toiminnalle. Kun vielä puoluetoimijat hämmästyttävän laajalti kuvittelevat, että äänestäjiä ei vaalien välillä edes tarvitse kuunnella, alkaa  demokratia olemaan todella kriisissä. Nykyaikaisempia toimintatapoja ei oteta käyttöön sen vuoksi, että toimijoilla ei ole luottamusta muihin kuin omaan eliittiinsä.

Yksittäisenä kansanedustajana joudun miettimään koko ajan, kenelle oikeasti olen vastuussa. Puolue ja eduskuntaryhmä antavat sellaisen kuvan, että olen heille vastuussa. Siihen ajatteluun moni kansanedustaja meneekin mukaan, koska jos menet poikkiteloin puheenjohtajiston kanssa, on turha haaveilla jostain hyvästä virasta seuraavalla vaalikaudella. Monet haaveilevat ministeriydestä tai valiokunnan puheenjohtajuudesta, ja äänestävät eduskuntaryhmän mukaan, koska he tietävät, että muuten he voivat joutua sivuraiteille ja tie on tukossa parempiin virkoihin. Lisäksi ennen äänestämiseen pääsyä argumentointi ja erilaisten mielipiteiden esittäminen ei todellakaan ole helppoa, samasta syystä.

Minä en sellaiseen toimintaan pysty. Minun on tehtävä ja sanottava niin kuin katson oikeaksi. Tätä paheksutaan niin paljon, että väitetään, että en käy ryhmäkokouksissa tai että toimin omantuntoni mukaan, koska minusta ei ole tullut ministeriä. Minua ei edes kiinnosta vakuuttaa ihmisiä noiden väitteiden ilmeisestä totuudenvastaisuudesta, hölmömpikin ymmärtää, että näin minä en ainakaan saa mitään parempia virkoja.

Olen kuitenkin todennut, että tämä olemassaoleva systeemi ei tule kauan enää toimimaan. Tähän on saatava muutos. Ja sen muutoksen puolesta aionkin taistella. Kaikissa hyvin sujuneissa toimissani – purjeveneessä, Jokereissa ja yrityksissäni – on toimittu samalla tavalla: päätetään yhdessä ja luodaan yhdessä tekemisen meininki. Politiikka on kaukana tästä, mutta matka parempaan on aloitettava pian.