Ammattiurheilu on työtä

Kansanedustajien blogit

Koronaepidemia vaikuttaa suuresti urheilumaailmaan peruttujen arvokisojen, vaikeutuneen harjoittelun ja seurojen talousvaikeuksien kautta. Arvio koronavirusepidemian aiheuttamista taloudellisista menetyksistä suomalaiselle liikunnalle ja urheilulle on noin 81 miljoonaa euroa. Kriisin pitkittyessä summa vain kasvaa, eikä siihen ole laskettu mukaan urheilijoiden henkilökohtaisia tulonmenetyksiä.

Kehysriihi oli odotetusti koronan aiheuttamien tarpeiden lisäbudjettien värittämä. Myös liikunnalle ja urheilulle aiheutuneita menetyksiä kompensoidaan vajaa 20 miljoonalla. Tukimuodot eivät kuitenkaan auta läheskään kaikkia.

Urheilijan sosiaali- ja eläketurva on alkeellinen ja tässä tilanteessa työttömyysturvan puute on ajanut monet toimeentulovaikeuksiin sarjojen keskeydyttyä ja seurojen ja liittojen jouduttua talousvaikeuksiin. Huippu-urheilu on ammattimaista työtä, mutta lainsäädäntö ei ole seurannut mukana huippu-urheilun muutoksessa. Urheilijan ura antaa paljon, mutta myös urheilemisen vaatimukset ja riskit kasvat toiminnan ammattimaistuessa. Urheilijoiden sosiaaliturva ja työttömyysturva on erittäin puutteellinen tai jopa olematon

Palkanmaksun keskeytyessä ja kilpailuja peruttaessa ammattiurheilijan tulovirta päättyy, mutta yhteiskunnallista turvaverkkoa hänellä ei ole. Urheilijan ammatinharjoittamisen äkillinen keskeytyminen tänä keväänä on ajanut monet urheilijat taloudelliseen ahdinkoon. Ammattiurheilijoilla ei ole muihin ammatinharjoittajiin rinnastettavaa työttömyysturvaa, vaikka tilanne on monen kohdalla rinnastettavissa työttömyyteen.

Työttömyyskassat eivät ota ammattiurheilijoita jäsenikseen. Harjoittelu huippu-urheilutasolla on myös vaativaa ja aikaa vievää. Työskentely normaalissa päivätyössä on tällöin käytännössä mahdotonta. Vuokra, sekä muut asumisen ja elämisen kulut on kuitenkin kustannettava. Kansaneläkelaitos tuntee huonosti ammattiurheiluun liittyvän problematiikan ja päätösten teko kestää, eikä saatu tuki riitä elämiseen kriisin yli.

Ammattiurheilu on työtä ja se tulee tunnustaa sellaiseksi myös työttömyysturvan osalta. Ei tällaisen kriisin keskellä, eikä tämän jälkeenkään, urheilijoiden läheisten tule olla niitä, jotka huolehtivat ammattiurheilijan toimeentulosta työttömyyden tai muun ammatinharjoittamisen keskeyttäneen kriisin aikana. Urheilijoiden sosiaali- ja eläketurva on erittäin heikko ja vain harvalla on mahdollisuus kerryttää urheilulla sellaista omaisuutta, jolla olisi mahdollista tulla toimeen urheilu-uran päätyttyä.