Uudenmaan työllisyyden näkymät ovat huolestuttavat

Kansanedustajien blogit

Julkisuudessa on puhuttu paljon koronan vaikutuksista matkailuun ja palveluelinkinoihin. Finnairin viimeviikkoisten uutisten myötä etenkin eteläisen Suomen matkailu- ja elämystuottajien hälyttävä tilanne alkaa konkretisoitua. Finnairin kohdalla kyseessä ovat tällä hetkellä Suomen suurimmat irtisanomiset.

Aviapolis-alue on kansantaloudellisesti merkittävä. Lentoasema-alue on työllistänyt suoraan tai välillisesti noin 100 000 ihmistä. Alue kerryttää jopa neljä prosenttia koko Suomen bruttokansantuotteesta. Myös Suomen kongressi- ja tapahtumamatkailu on keskittynyt hyvin vahvasti Uudenmaan alueelle. Arvioiden mukaan alan yritykset menettivät keväällä yli 90 prosenttia liikevaihdostaan viime vuoteen verrattuna. Matkailun muille toimialoille aiheuttamat kerrannaisvaikutukset mukaan luettuna tulomenetykset kipuavat yli miljardiin euroon.

Matkailu ja siihen kytkeytyvät tukipalvelut ovat erittäin merkittäviä toimialoja Uudellamaalla. Jos kriisi vielä pitkittyy, tulemme Uudellamaalla menettämään pelottavan suuren määrän työpaikkoja yksin ravintola- ja hotellialoilla, logistiikassa sekä huolto- ja tukitoiminnoissa. Meidän on puolustettava nykyisiä työpaikkoja ja luotava edellytyksiä uusille. Ilman päättäväisiä toimia työttömyys uhkaa kasvaa inhimillisesti sietämättömän korkealle tasolle. Jo nyt työttömyysprosentti on Vantaalla kaksinkertaistunut vuodentakaiseen verrattuna. Kaikkein kovimmin on pahentunut alle 25-vuotiaiden työttömyys, joka on noussut vuoden takaiseen verrattuna yli 100 prosenttia.

Samaan aikaan kun ihmisiä irtisanotaan ja työpaikkojen ovia laitetaan kiinni, hallitus päätti työllisyystavoitteen toteutumisen siirtämisestä tämän vuosikymmenen loppuun. Jos hallitusohjelman tavoitteesta 75 prosentin työllisyysasteesta vaalikauden loppuun mennessä pidettäisiin kiinni, tarvittava työllisten määrän kasvu olisi reilusti yli 100 000. Nyt kun työpaikkoja katoaa koronan vaikutuksesta, hallituksen pitäisi tehdä entistä suuremmalla syyllä töitä työllisyyden vahvistamiseksi. Juuri tässä tilanteessa pitäisi yrittää valaa uskoa tekemällä päätöksiä. Suomalaiset tarvitsevat työpaikkoja nyt, ei vasta kymmenen vuoden päästä. Osa työllisyystoimista vaikuttaa heti, osa pitkällä aikavälillä. Siksi korona ei ole syy lykätä työllisyyspäätöksiä vaan se on syy niitä kiirehtiä. 

Meidän tulee rakentaa kannustavaa yhteiskuntaa, jossa jokainen työikäinen ja työkykyinen saa töitä. Jotta pääsemme tähän, tulee muun muassa toteuttaa perhevapaauudistus ja terapiatakuu, sekä yli 75-vuotiaiden superkotitalousvähennys ja palauttaa kotitalousvähennys vähintään aiemmalle tasolleen. Työn verotusta tulee keventää ja opintotuen tulorajoja nostaa, jotta jokaisessa suomalaisessa kodissa olisi enemmän rahaa elämiseen. Kannustavat toimet auttavat tilanteessa, jossa omalla kulutuksellamme voimme auttaa muita työllistämään. 

Tarve irtisanottujen tukitoimille on myös suuri. Esimerkiksi Vantaalla uravalmennusta tarjotaan kaikille irtisanotuille. Jos oman alan työpaikka hiipuu tai liukuu alta, pitää ihmisellä olla mahdollisuus saada myös nopeasti riittävä koulutus uuteen työhön. Korkeakoulujen rooli uudelleenkoulutuksessa on valtava. Moni oppilaitos on avannut maksuttomien opintojen tarjontaa ja räätälöinyt kursseja tietyltä alalta lomautetuille tai irtisanotuille. Tällainen toiminta tarvitsee myös yhteiskunnan tukea. Jokainen työikäinen ja työkykyinen suomalainen ansaitsee mahdollisuuden löytää työtä ja toimeentulon myös irtisanomisen jälkeen.