On aika tunnistaa, että digitaalinen on poliittista

Uutiset

Kokoomus haluaa rakentaa Suomesta maailman toimivimman digitaalisen yhteiskunnan. Monella mittarilla maamme tällainen jo onkin. Nykytilaan tyytyminen ei kuitenkaan ole vaihtoehto. Maailma ympärillä muuttuu kiivasta tahtia, eikä vähiten historiallisen pandemian tähden. Koronakautta seuraava uusi normaali on vielä aiempaakin enemmän teknologian värittämä.

Kokoomus ei onneksi tyydy vain kauniiden päämäärien maalailuun, vaan esittelee tuoreessa tavoiteohjelmassaan joukon uuden teknologian mahdollisuuksiin ja haasteisiin tarttuvia toimenpiteitä alkaneelle vuosikymmenelle. Tätä agendaa puolue pohjusti viime vuonna digipoliittisella erillisohjelmallaan.

Näiden ohjelmien myötä digitalisaatio on viimein asettunut jämäkästi kokoomuspolitiikan ytimeen. Samaa on edellytettävä kaikilta vakavasti otettavilta poliittisilta liikkeiltä. Demokraattisilla päättäjillä on oltava riittävä ymmärrys digitalisaatiosta ja ennen kaikkea kirkas näkemys sen poliittisista ulottuvuuksista.

Mutta miten puolueiden tulisi lähestyä poliittista digitalisaatiota? Tulokulmia on ainakin kolme.

Poliittisen digitalisaation kolme kenttää

Ensinnäkin poliittisessa digitalisaatiossa on kyse julkisesta keskustelusta, jota teknologian vaikutukset nostattavat yhä tiheämmin ja laajemmin eri ihmisryhmien piirissä. Debattia voivat nostattaa vaikkapa sosiaalisessa mediassa leviävä haitallinen sisältö, biometristen tunnistusvälineiden käyttö yleisillä paikoilla tai heikoilla digitaidoilla varustettujen ihmisten asema. Tämä monipolvinen keskustelu ajaa digitalisaatiota julkisen päätöksenteon piiriin eli politisoi sitä — ja pakottaa näin puolueet osallistumaan dialogiin ja ottamaan kantaa.

Toiseksi poliittinen digitalisaatio merkitsee kaikkia niitä julkisia päätöksiä ja toimenpiteitä, joilla pyritään vaikuttamaan digitalisaatioon tai sen seurauksiin. Tilanteesta riippuen julkisen vallankäytön tavoitteena voi olla digikehityksen vauhdittaminen tai uusiin uomiin ohjaaminen. Kaiken kaikkiaan kyse on yhteistä etua koskevista arvovalinnoista, joita ei voi jättää yksin virkakoneistolle tai yrityksille vaan jotka vaativat vastuullista poliittista harkintaa. 

Kolmanneksi poliittinen digitalisaatio tarkoittaa vallankäytön evoluutiota. Se ilmenee yhtäältä vallan laajenemisena disruptiivista informaatioteknologiaa kehittäville yrityksille, ja toisaalta samaista teknologiaa soveltavan valtiollisen vallankäytön mahdollisuuksien kasvuna suhteessa yksilöön. Näin tapahtuu, koska yhteiskunta on pohjimmiltaan ihmisten välinen informaatiojärjestelmä, jossa valta perustuu tiedon hallintaan. Kun tiedon keräämisen, käsittelyn ja jakamisen tavat muuttuvat, muuttuvat myös vallan käyttö ja käyttäjät. Se, millaiseksi digitalisaatio muovaa demokratiaamme, koskee siis mitä suurimmissa määrin puolueita. Niiden on kiireesti mietittävä, miten teknologia vaikuttaa poliittiseen järjestelmäämme ja puolueisiin itseensä.

Valmiina tulevaan?

Teknologia ravistelee tulevina vuosikymmeninä perinpohjaisesti ihmisten työtä ja arkea. Tällöin puolue, joka on parhaiten valmistautunut toimimaan edellä kuvatuilla digipolitiikan kentillä, menestyy vaaleissa ja vallankäyttäjänä. Ja mitä paremmin kaikki poliittiset liikkeet ovat varustautuneet käsillä olevaan murrokseen, sitä luottavaisemmin voimme suhtautua Suomen tulevaisuuteen. Puolueiden on korkea aika tunnistaa, että digitaalinen on poliittista.  

Joonas Mikkilä

Kirjoittaja on kokoomuksen digi- ja tulevaisuusverkoston jäsen