Hankintalakiin tarvitaan eettinen ja ekologinen kriteeristö

Uutiset

Viime vuosien aikana on painotettu voimakkaasti yritysten yhteiskuntavastuuta ja yritykset ovat siihen hyvin vastanneetkin. Kun valtio vaatii yrityksiltä yhteiskuntavastuuta, on myös valtion ja muiden julkisten toimijoiden oltava yhteiskuntavastuullisia julkisissa hankinnoissa. Siksi hankintalaki vaatii uudistuksen.

Tällä hetkellä hankintalaki perustuu siihen, että kilpailuttavan tahon, eli kunnan tai valtion, on valittava hinnaltaan halvin ja kustannuksiltaan edullisin tarjous. Olen tehnyt lakialoitteen, jossa ehdotan, että hankintalakiin lisätään myös eettinen ja ekologinen kriteeristö, jota tulee noudattaa hankintoja tehdessä.

Suomessa tehtävien julkisten hankintojen arvo on vuosittain noin 35 miljardia euroa, mikä vastaa noin kahtakymmentä prosenttia maamme bruttokansantuotteesta. Suuren yhteenlasketun taloudellisen arvon vuoksi yksittäisetkin hankintapäätökset ovat merkittäviä valintoja.

Nykyisessä lainsäädännössä ei oteta hankintojen eettistä ja ekologista näkökulmaa huomioon.

Hankintapäätöksiin tarvitaan esimerkiksi uudenlaisia eettisiä kriteereitä ihmisoikeuksien toteutumiseksi ja näin ollen kriteeristön on katettava alihankintaketjut. Otetaan esimerkiksi julkisen puolen tarvitsemat työvaatteet. Epäeettisesti tuotettujen työvaatteiden ostamisen ei tulisi olla mahdollista. Viidesosa maailman puuvillasta on tuotettu Xinjiangissa, jossa Kiina vainoaa uiguurivähemmistöä ja teettää heillä pakkotyötä. Meidän on huolehdittava, että työvaatteissa ei käytetä kyseistä puuvillaa. Emme voi missään tilanteessa, edes hankintalain puitteissa, sallia tai hyväksyä ihmisoikeuksien polkemista.

Suomen tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä ja sen saavuttaminen edellyttää merkittäviä toimia kaikilla yhteiskunnan sektoreilla. Hankintalain uudistus tarjoaisi julkisille toimijoille mahdollisuuden ohjata merkittäviä taloudellisia voimavaroja ympäristöystävällisempään toimintaan. Esimerkiksi yrityksen tarjoaman tuotteen ja palvelun hiilijalanjäljen käyttäminen yhtenä hankintapäätöksiä sitovista kriteereistä edistäisi kansallisten ilmastotavoitteidemme saavuttamista.

Tällä hetkellä voimassa oleva laki antaa hankintayksiköille mahdollisuuksia asettaa hankintojen toteuttamiselle erityisehtoja hankinnan taloudellisiin tai sosiaalisiin, tai innovaatio-, ympäristö- ja työllisyysnäkökohtiin. Tämä ei riitä, koska hankintapäätöksiä säätelevät sitovat määräykset koskevat kuitenkin aina hankinnan kokonaistaloudellista edullisuutta.

Eettisten ja ekologisten vaatimusten lisääminen julkisia hankintoja koskeviin päätöksiin toisi talouteemme lisää reilua kilpailua. Parantaisimme kotimaista kysyntää ja kotimaisten yritysten toimintaympäristöä. Vastuullisesti toimivien yritysten kiinnostus julkisia hankintoja kohtaan kasvaisi, koska realistiset edellytykset päästä mukaan kilpailutuksiin lisääntyisi. Yritysten ei tarvitsisi aina tinkiä laadusta osallistuakseen julkisten hankintojen kilpailutuksiin ja menestyäkseen niissä.

Tällä kaikella selkiyttäisimme hankintalakia ja toisimme sen nykypäivän vaatimusten tasolle. Näin se kestäisi kriittisimmänkin tarkastelun. Kunnat ja muut julkiset toimijat voisivat tehdä päätöksiä, joiden kanssa voi nukkua yönsä hyvin.