Jonoista hoitoon! Kokoomuksen keskustelualoite sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamiseksi.

Uutiset

Johdanto

2000-luvulla sosiaali- ja terveyspalvelujen ongelmien ratkaisua on jatkuvasti haettu erilaisten massiivisten hallinnonuudistusten kautta – siinä onnistumatta. Kokoomus haluaa oppia aiemmista epäonnistumisista ja haastaa puheen siitä, ettei vaihtoehtoa olisi. Kyllä on. 

Kritiikki hallituksen esittämää maakuntamallia kohtaan on ollut kovaa ja laajaa. Se rikkoo enemmän kuin rakentaa. Tässä tilanteessa viisautta on todeta, ettei huonoa uudistusta kannata tehdä vain uudistuksen vuoksi. Hallinnonuudistus ei tuo ratkaisuja soten suurimpiin ongelmiin, hoitoonpääsyyn ja kustannusten kasvuun. Ratkaisut löytyvät muualta. 

Siinä missä kaikki huomio on viime vuosina kiinnittynyt hallintoon, kokoomus haluaa kääntää katseen ihmiseen ja palveluihin. On aika tekemiselle ja siihen voidaan tarttua heti. Tämä keskustelualoite ei ole kaikenkattava ratkaisumalli, vaan sen avulla haluamme tuoda pöytään vaihtoehdon ja ajatuksia, jotka eivät lähde valtavasta ylhäältä alas toteutetusta hallinnonuudistuksesta, vaan suorasta puuttumisesta ongelmakohtiin. Haluamme avata keskustelun niistä asioista – hoitoonpääsystä, ihmisten vaikuttamismahdollisuuksista, tiedosta ja teknologiasta, osaajien saatavuudesta, kuntapohjaisesta yhteistyöstä, monipuolisesta palvelutuotannosta ja rahoituksesta – joista uskomme täsmäratkaisujen löytyvän. 

Sisällys

1. Nopeutetaan hoitoon ja muihin palveluihin pääsyä

2. Annetaan ihmisille mahdollisuus vaikuttaa ja valita

3. Otetaan tieto ja teknologia hyötykäyttöön

4. Varmistetaan osaava työvoima ja hyvinvoivat ammattilaiset laadukkaiden palveluiden tekijöinä

5. Uudistetaan sote-palveluita ja levennetään harteita – ilman maakuntia

6. Turvataan palveluille kestävä rahoitus

1. Nopeutetaan hoitoon ja muihin palveluihin pääsyä

Nopeampi hoitoonpääsy ja ihmisten yksilöllisiin palvelutarpeisiin vastaaminen on otettava sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisen lähtökohdaksi. Sosiaali- ja terveyspalvelut on nähtävä ihmisten, asiakkaiden ja potilaiden silmin – ei vain hallintovinkkelistä katsoen. 

Ihmisten on päästävä hoitoon ja palveluihin nopeasti ja sujuvasti silloin, kun sille ilmenee tarvetta. Palveluiden on oltava vaikuttavia, jotta vaivaan ja avun tarpeeseen saadaan oikeat ratkaisut ja arki voi jatkua mahdollisimman pian. Palveluihin jonottaminen pahentaa ongelmia, voi syrjäyttää työstä ja sosiaalisesta elämästä. Sitä emme voi sallia. Erityisesti perusterveydenhuollon vastaanotoille on päästävä nykyistä nopeammin, sosiaalipalveluiden saatavuus on turvattava ja palveluiden yhteensovittaminen on varmistettava palveluita käyttävän ihmisen parhaaksi.

Ihmisten terveyttä ja toimintakykyä ylläpitävien sekä ennaltaehkäisevien palveluiden painoarvoa on lisättävä. Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa varhaisen tuen ja terveyden edistämisen on oltava yhä vahvemmassa roolissa. Näin haittojen ja sairauksien ehkäisy toteutuu nykyistä paremmin ja hyvinvointi- sekä terveyseroja voidaan kaventaa. Myös kuntouttavat palvelut ovat tärkeä osa toimivaa ja vaikuttavaa hoitoketjua, jolla varmistetaan, että ihminen toipuu eikä siirry uudelleen hoitojonoon.  Jokainen ihminen, joka saadaan kiinni ennen raskaita palveluita, on voitto sekä inhimillisestä että taloudellisesta näkökulmasta. 

Paljon palveluita tarvitsevien ihmisten tunnistaminen ja tukeminen palveluissa on otettava selväksi tavoitteeksi. Monisairaiden ja moniongelmaisten henkilöiden palvelukokonaisuudet ovat usein pirstoutuneita, eikä asiakkaan palveluiden kokonaiskuva ole välttämättä kenenkään käsissä. Hoitoketjujen sujuvuuden parantamiseksi, sekä hoidon päällekkäisyyksien ja luukulta toiselle pompottelun vähentämiseksi on tärkeää, että paljon palveluita tarvitsevat tulevat kohdatuiksi ja saavat tarvitsemansa tuen palveluissa.

Jokaisen suomalaisen on voitava luottaa siihen, että hän saa tarvitsemansa hoidon ja hoivan oikea-aikaisesti sekä sujuvasti ja että hänestä huolehditaan. Siksi tarvitsemme sote-palveluille vahvemmin määritellyt kansalliset tavoitteet, määräajat ja kriteerit.

Toimenpiteet:

  • Keskitytään hallinnon sijaan kehittämään yhteisiä vaikuttavuutta, saatavuutta ja laatua edistäviä kriteerejä sekä hoitoon ja hoivaan pääsyn velvoittavuutta.
  • Turvataan ihmisille heidän tarvitsemansa yhteensovitetut, inhimilliset ja ennaltaehkäisevät palvelut sekä sujuvat hoitopolut, asuinpaikasta tai toimeentulosta riippumatta.
  • Varmistetaan nopeampi hoitoonpääsy kiristämällä hoitotakuuta Kokoomuksen esittämän sote-linjauksen mukaisesti. 
  • Kehitetään palvelusetelijärjestelmää ja tehdään palvelusetelien myöntämisestä kansallisesti ja lakisääteisesti velvoittavaa sekä hoito- että hoivapalveluissa. Jos kansalainen ei saa tarvitsemaansa julkista palvelua hoitotakuuajan sisällä, on hänellä oikeus saada palveluseteli tai maksusitoumus toisen palvelutuottajan tarjoamaan palveluun.
  • Hyödynnetään henkilökohtaista budjetointia laajempia palvelukokonaisuuksia ja elämänmittaisia palveluita tarvitseville, kuten esimerkiksi vammaisille henkilöille ja paljon palveluita tarvitseville ikääntyneille.
  • Kehitetään edelleen sairausvakuutuslain hoitokorvausjärjestelmää, jotta perustason sote-palvelut eivät entisestään ruuhkaudu. 
  • Laajennetaan aukioloaikoja, sekä vaaditaan julkiselta sektorilta digitaalisten palvelujen parempaa hyödyntämistä sekä etävastaanottoja ihmisten arjen helpottamiseksi ja palveluiden saavutettavuuden lisäämiseksi.
  • Tunnistetaan paljon palveluita tarvitsevat ja monisairaat henkilöt palveluissa nykyistä paremmin ja varmistetaan palvelukokonaisuuksien yhteensovittaminen nimeämällä heille oma vastuuhenkilö.
  • Vahvistetaan suurten kansansairauksien ennaltaehkäisyä ja hoitoa. 
  • Jalkautetaan erikoistason osaamista perustason palveluihin
  • Varmistetaan haittojen ennaltaehkäisy ja kuntouttava työote kaikissa palveluissa jo varhaisessa vaiheessa.

2. Annetaan ihmisille mahdollisuus vaikuttaa ja valita

Meidän on uudistettava käsitystämme sosiaali- ja terveyspalveluista ihmisten hyvinvoinnin rakentajina. Terveyden ja toimintakyvyn lisäksi hyvinvoinnin tekijöinä on nähtävä yksilön mahdollisuus toteuttaa itseään ja kokea osallisuutta. 

Hyvinvointipalveluiden on tultava joustavasti tueksi erilaisiin elämäntilanteisiin siten, että ne tukevat ihmisen pärjäävyyttä. Palveluita käyttävän omaa aktiivista roolia, sekä valinnan ja vaikuttamisen mahdollisuuksia on vahvistettava.

Hyvinvointipalveluita eniten käyttävillä on havaittu olevan vähiten mahdollisuuksia vaikuttaa palveluihin. Eriarvoisuus on vaarassa syventyä, mikäli palveluihin voivat vaikuttaa vain hyvin toimeentulevat tai hyvät vaikuttamisen edellytykset omaavat kansalaiset. Mahdollisuutta aktiiviseen rooliin palveluissa ja osallisuutta itseään koskevissa kysymyksissä on vahvistettava jokaisen kohdalla.

Potilaan itsemääräämisoikeus, eli oikeus päättää itse omasta elämästään ja tehdä hoitoon liittyviä valintoja kuuluu jokaiselle. Mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa itseä koskevien palveluiden suunnitteluun ja toteuttamiseen on oltava kiinteästi osa palvelua. Itsemääräämisoikeuden toteutumista on tuettava myös niiden henkilöiden kohdalla, joiden itsemääräämiskyky on esimerkiksi vamman tai muistisairauden vuoksi alentunut.

Digitalisaation myötä mahdollisuudet oman terveydentilan seuraamiseen ja aktiiviseen osallistumiseen hoitoon liittyen paranevat jatkuvasti. Erilaisten sähköisten palveluiden ja esimerkiksi omahoidon avulla oman terveyden seuraaminen, omien terveystietojen hallinnointi ja omaan tilanteeseen parhaiten sopivien palveluiden hakeminen on entistä ketterämpää. Myös palveluihin vaikuttaminen ja osallisuus vahvistuu, kun asiakas voi itse merkitä järjestelmään, miten hän kokee pärjäävänsä ja miten hän arvioi palvelun laatua.

Suomalaiset kokevat valintaoikeuden sote-palveluissa tärkeänä. Vapaus valita tarkoittaa sitä, että ihmisellä itsellään on enemmän sananvaltaa omiin palveluihinsa. Valinnanvapauden hyödyntäminen on yksilön oikeus, ei velvollisuus. Valinnanvapautta toteutetaan jo mm. potilasdirektiivin, palvelusetelilainsäädännön ja terveydenhuoltolain kautta niin perus- kuin erikoistason palveluissa. Nykyinen valinnanvapaus on parantanut palveluiden saatavuutta ja asiakaslähtöisyyttä monilta osin, mutta käytännöt ovat vielä epäyhteneväisiä, eivätkä valintamahdollisuudet toteudu yhdenvertaisesti. Ihmisten oikeutta valita palveluita henkilökohtaisesti tai tuetusti on edelleen vahvistettava. 

Valinnanvapauden lisääminen on väline saada ihmiset jonoista hoitoon. Oikeus vaikuttaa omiin palveluihin ja valita palveluntuottajien väliltä on sote-palveluiden uudistamisen merkittävin muutosvoima. Ihmisten valintojen myötä palveluntuottajat kilpailevat asiakkaista palveluiden paremmalla laadulla. Oikein hallittuna ja valvottuna kilpailu johtaa parempiin palveluihin kaikille palveluita tarvitseville. Valinnanvapaus ja toimijoiden välinen positiivinen kilpailu ovat välineitä mm. jonojen lyhentämiseen ja lähipalveluiden parempaan tarjoamiseen.

Valinnanvapauden merkitys korostuu erityisesti niiden henkilöiden kohdalla, joilla tuen ja avun tarve jatkuu läpi elämän. Vammaisten henkilöiden yksilöllisten tarpeet on huomioitava ja heidän on päästävä olemaan asianosaisia, kun kunnissa tehdään heidän elämäänsä olennaisesti vaikuttavia palvelujen hankintapäätöksiä. Kun kyseessä on ihmisen koti, on mahdollisuus valita erityisen tärkeä. Henkilökohtaisen budjetin avulla palveluratkaisuista saadaan yksilöllisempiä ja räätälöidympiä. Itsemääräämisoikeus paranee ja vaikutukset koettuun elämänlaatuun ovat myönteisiä.

Toimenpiteet:

  • Muutetaan hyvinvointiajatteluamme ihmisen pärjäävyyttä ja aktiivisuutta vahvistavaksi. 
  • Vahvistetaan asiakkaan omaa aktiivista roolia ja vaikuttamisen mahdollisuuksia mm. palvelu- ja hoitosuunnitelman laadinnassa, palveluntuottajan valinnassa ja omahoidossa.
  • Kehitetään erilaisia digitaalisia ratkaisuja paitsi helpottamaan asiakkaan palvelukokemuksen sujuvuutta, myös tukemaan aktiivista roolia palveluissa ja osallisuutta hoitoprosesseihin.
  • Parannetaan vammaisten henkilöiden ja ikääntyneiden itsemääräämisoikeutta, osallisuutta ja vaikutusmahdollisuuksia palveluissa. Otetaan vammaisten henkilöiden tarpeet paremmin huomioon erityisesti palveluiden kilpailutuksissa (mm. tulkki-, asumis- ja kuljetuspalvelut). Otetaan yksilöllisyys johtavaksi ajatukseksi järjestelmälähtöisyyden sijaan.
  • Lisätään asiakkaan valinnanvapautta. Laajennetaan palvelusetelin käyttöä ja velvoitetaan siihen osana hoitotakuun varmistamista. Luodaan elämän mittaisia palveluita tarvitseville ihmisille yhdessä ammattihenkilön kanssa henkilökohtainen budjetti. Kehitetään Kela-korvausta ja nostetaan sen tasoa, jotta yhä useampi voi valita itselleen parhaiten sopivan palvelun. 

3. Otetaan tieto ja teknologia hyötykäyttöön 

Tiedon, teknologian, palveluiden digitalisaation ja tekoälyn saralla on vielä valtavasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia parempien sosiaali- ja terveyspalveluiden rakentamiseksi ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. 

Tulevaisuuden kannalta on tärkeää kääntää katse kohti kansalaisia ja palveluiden käyttäjiä – ihmisen on oltava kehityksen lähtökohta myös tiedon ja teknologian hyödyntämisessä. On lähdettävä siitä, että uusilla ratkaisuilla saadaan arvonlisää asiakkaalle. Yhä osuvampaa apua, lisää terveitä elinvuosia ja joustoa palveluiden saatavuuteen. Samalla parannetaan edellytyksiä parempien palveluiden luomiselle ja tiedon toissijaiselle hyödyntämiselle ihmisen parhaaksi. Tavoitteena on oltava siirtymä kohti asiakaskeskeistä palvelujärjestelmää. Palvelujärjestelmän on toimittava asiakkaan parhaaksi tekoälyä ja personoitua data-analytiikkaa hyödyntäen. 

Ihmisten mahdollisuudet huolehtia terveydestään ennakoivasti ja ylläpitää toimintakykyään paranevat kun uusia ratkaisuja kehitetään. Palveluita tarvitsevan asiakkaan ja sopivan palveluntarjoajan kohtaaminen on sähköisessä ympäristössä yhä vaivattomampaa. Kansallisessa AuroraAI-tekoälyohjelmassa luodaan edellytyksiä tekoälyn hyödyntämiselle osana julkishallintoa. Tavoitteena on pyrkiä ratkaisemaan palveluiden kohtaantoa juuri ihmisen näkökulmasta. Tekoälyä ja bottiteknologiaa hyödyntäen voidaan auttaa kansalaisia löytämään oikeat palvelut oikealla hetkellä. 

Uusien digitaalisten ratkaisujen avulla voidaan tunnistaa paljon palveluita tarvitsevia asiakkaita yhä paremmin, kehittää ennakoivia palveluita sekä vähentää palveluiden päällekkäisyyttä tai katkoksia. Palveluiden saatavuus myös laajenee huomattavasti, kun erilaiset etäyhteyksin toteutetut neuvonta- ja vastaanottopalvelut ovat nopeasti ulottuvilla. Lääkärin etävastaanottojen kela-korvattavuudella vauhditettiinkin tärkeää harppausta eteenpäin digitaalisessa terveydenhuollossa. 

Uusien ratkaisujen hyödyt on voitava ulottaa kaikille käyttäjäryhmille yhdenvertaisesti. Erityisesti ikääntyneiden kohdalla teknologian ja älykkäiden ratkaisujen avulla voidaan lisätä turvallisuutta kotona asumiseen ja helpottaa päivittäistä asiointia oman terveyden hoitoon liittyen. Sote-ammattilaisten näkökulmasta on tärkeää, että sähköisten palveluiden kehittyminen ja uudet teknologiat vapauttavat arvokasta aikaa asiakastyöhön ja potilaiden kohtaamiseen.

Keräämällä tietoa ja seuraamalla sosiaali- ja terveyspalveluiden laatua vahvistetaan kansalaisten yhdenvertaisuutta palveluissa ja lisätään sote-järjestelmän läpinäkyvyyttä. Laaturekistereiden avulla terveydenhuollon laatua voidaan järjestelmällisesti ja luotettavasti seurata, vertailla ja arvioida. Hyöty palautuu asiakkaalle, kun laadun ja vaikuttavuuden arvioinnin myötä palveluita voidaan kehittää yhä paremmiksi. 

Tiedolla voidaan lisätä ihmisten ymmärrystä kansansairauksista ja tarjota heille entistä paremmat edellytykset huolehtia omasta hyvinvoinnistaan ennakoivasti. Kansansairauksien ehkäisy on tärkeää, sillä ne aiheuttavat paljon työkyvyttömyyttä ja lisäävät terveydenhuollon palveluiden tarvetta. Lisääntyvä tieto antaa terveydenhuollolle yhä parempia edellytyksiä hoitaa potilaita yksilöllisemmin, ennakoida tulevaa ja kehittää yhä vaikuttavampia hoitoja. Kun ihmisen itsensä määrittämällä luvalla hänestä kerättyjä tietoja yhdistetään laajempiin tietomassoihin, voidaan tekoälyä hyödyntämällä parantaa hoitoa ja tehdä siitä yhä yksilöllisempää. Esimerkiksi radiologiassa ja syöpähoitojen vaikuttavuudessa tekoälyllä on saatu merkittäviä edistysaskelia. Koneoppimisen myötä, diagnostiikkaa voidaan parantaa entisestään. 

Asiakkaan näkökulmasta parempia palveluita on myös johdettava tiedolla. Päätöksenteon tueksi tarvitaan oikeaa ja riittävää tietoa. Vaikuttavuuden arviointi liittyy mitä suurimmassa määrin tiedolla johtamiseen ja vaikuttavuuden merkitys vain korostuu tulevina vuosina. Tiedolla johtaminen mahdollistaa asiakasvirtojen tehokkaamman ohjauksen, palvelujärjestelmän optimoinnin ja sairauksien ennaltaehkäisyn. Asiakas- ja potilastietojärjestelmien on toimittava saumattomasti yhteen siten, että tiedon yhdistäminen eri lähteistä on mahdollista ja organisaatiot, sekä ihminen itse voivat hyödyntää tietoja asiakkaan parhaaksi. 

Tietojärjestelmien kehittämisessä on oltava näkymä pitkälle tulevaisuuteen. Uudet innovaatiot ja digitaaliset ratkaisut kehittyvät yritysten toimesta, sillä siellä on julkisia toimijoita enemmän mahdollisuuksia ja intressiä investoida kehitykseen. Asiakkaiden ja potilaiden tietoja ylläpitävien järjestelmien tietoturva on varmistettava jokaisessa tilanteessa.

Toimenpiteet:

  • Varmistetaan tietojärjestelmien yhteentoimivuus. Vaaditaan potilastietojärjestelmiä rakentamaan tuki tietyille rajapinnoille, jotta eri järjestelmistä saatavaa tietoa voidaan hyödyntää ihmisten parhaaksi ja uusien ohjelmien ja sovellusten integroiminen järjestelmiin on mahdollisimman helppoa ja mutkatonta. 
  • Sote-tietojärjestelmien tietoturvallisuusvaatimuksia sekä valvontaa koskevia ohjeita ja määräyksiä tarkastetaan ja päivitetään vastaamaan nykyisiä olosuhteita. Kaikki sosiaali- ja terveyspalveluiden potilastietoja sisältävät järjestelmät on tuotava A-kategoriaan ja siten aktiivisen auditoinnin alle.
  • Vahvistetaan ihmisten oikeutta ja mahdollisuuksia omien tietojensa hallintaan ja hyödyntämiseen, sekä selvennetään lainsäädännön antamia mahdollisuuksia toteuttaa omien tietojen hallintaa tietoturvallisesti. Digiminän avulla ihminen voi itse tulevaisuudessa päättää, miten omat potilastiedot liikkuvat eri toimijoiden välillä.
  • Avataan sairaanhoitopiirien tietoaltaat soveltuvin osin tutkimuksen ja yritysten hyödynnettäväksi tietoturvasta huolehtien. Tiedon hyödyntämisessä pyritään hakemaan kumppaneita esimerkiksi koneoppimisen mahdollistamiseksi. 
  • Perustetaan Suomeen kansallinen laaturekisterikeskus, jonka myötä laaturekistereiden käyttö vakiinnutetaan vaikuttavuuden varmistamiseksi. Alkuvaiheessa on keskityttävä kansanterveydellisesti merkittävimpien sairauksien hoidon seurantaan, kuten esimerkiksi diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet sekä mielenterveyden ongelmat.
  • Tuetaan digitalisaation etenemistä mahdollistavan lainsäädännön kautta sekä kannustamalla digitalisaation edistämiseen esim. kohdennetuilla ohjelmilla. Myös digitalisaation johtaminen on tärkeä varmistaa. Kun tulee uusia ratkaisuja, myös tekemisen tapojen on muututtava mukana.
  • Luodaan digitaalisiin ohjelmiin ja teknologisiin laitteisiin korvattavuusmalli lääkekorvausten tapaisella järjestelmällä (vrt. Saksa). Jos sovellus tai laite tuottaa todistetusti terveyshyötyä tai säästöä, se voidaan hyväksyä korvattavuuden piiriin.
  • Kiinnitetään erityistä huomiota julkissektori -vetoisissa sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisaatiohankkeissa siihen, että järjestelmät mahdollistavat innovaatiot ja pienten ketterien yritysten osallistumisen. Investoidaan ratkaisuihin, joita on mahdollista päivittää pala kerrallaan ja siten ne pysyvät mukana muutoksessa, koska tietojärjestelmät ja teknologiat kehittyvät jatkuvasti. Luodaan toimintaympäristö, jossa julkisen sektorin toimijan ja yksityisten toimijoiden välille syntyy luontevia kumppanuuksia esimerkiksi digipalvelujen kehittämiseksi.
  • Lisätään arjen apuna toimivien teknologioiden hyödyntämistä, esimerkiksi älymatot, liikkeentunnistimet, liikkumisen ja kommunikaation apuvälineet, lääkerobotit, työntekijöiden mobiiliraportointivälineet, jne. Arjen apuna toimivien teknologioiden hyödyntäminen helpottuu myös, kun niistä saatava tieto on yhteensopivaa olemassa olevien järjestelmien kanssa ja esimerkiksi osana asiakkaan muuta hoitoa tai hoivaa.
  • Varmistetaan uusien teknologioiden ja sähköisten palveluiden helppokäyttöisyys, jotta jokainen kansalainen pääsee osaksi kehityksen tuomaa hyötyä ja ne tuovat aidosti helpotusta sote-ammattilaisten työhön.

4. Varmistetaan osaava työvoima ja hyvinvoivat ammattilaiset laadukkaiden palveluiden tekijöinä 

Laadukkaat ja ihmislähtöiset palvelut turvataan sosiaali- ja terveyspalveluiden ammattilaisten osaamisella. Sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta on vahvistettava, jotta meillä on jatkossakin hyvää hoito- ja hoiva-alan osaamista sekä riittävästi ammattilaisia palveluita turvaamaan.

Sote-palveluissa on jo nyt pula ammattilaisista, kuten hoitajista, sosiaalityöntekijöistä, terapeuteista ja terveyskeskuslääkäreistä. Se näkyy palveluiden saatavuudessa ja aiheuttaa asiakkaiden ohjautumista erityispalveluihin. Henkilöstön vähyys on raskasta myös työntekijöille. Tehyn 2020 teettämän selvityksen mukaan vain 23 % hoitajista uskoi jaksavansa sote-alan työtehtävissä työuransa loppuun asti. Henkilökunnan liian vähäinen määrä oli toiseksi yleisin vastaus, kun kysyttiin syitä sille, miksi vastaaja ei usko jaksavansa sosiaali- ja terveysalan työtehtävissä työuransa loppuun saakka.  Selvityksen mukaan alan vaihtoa suunnitteli aktiivisesti miltei puolet ja yhteensä 88 % oli harkinnut sitä. 

Pula osaavista ja koulutetuista sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisista tulee kasvamaan entisestään tulevina vuosina. Kuntatyönantajan mukaan esim. hoitoalalta jää vanhuuseläkkeelle seuraavan 10 vuoden aikana jopa 29 000 henkilöä ja työkyvyttömyyseläkkeille 14 000 henkilöä. Pelkästään lähihoitajia ennustetaan jäävän vanhuus- tai työkyvyttömyyseläkkeelle vastaavana aikana yli 18 000 henkilöä. Tuoreimman ammattibarometrin mukaan esimerkiksi lähihoitajista ja sairaanhoitajista on pulaa tai paljon pulaa lähes kaikkialla Suomessa.

Vanhuspalveluiden ympärivuorokautisen hoivan henkilöstömitoitus yksinään vaatii 4 400 hoitajan lisäämistä muutaman vuoden kuluessa. Hoitajia tarvitaan myös kotihoitoon, jonka asiakasmäärien kasvun ennustetaan nopeutuvan tulevina vuosina. Ikääntymisestä johtuva kasvava henkilöstötarve hoito ja hoivapalveluissa, sekä hoitajien eläköityminen lähivuosina asettavat kunnat ja palveluntuottajat erittäin haasteelliseen tilanteeseen hoitajien riittävyyden varmistamiseksi. 

Hoito- ja hoiva-alan, sekä sosiaalialan ammattilaisten lisäämiseksi tarvitaan pitkäjänteinen suunnitelma, jossa huomioidaan mm. koulutustarpeet ja kansainvälisen rekrytoinnin mahdollisuudet. Hoito- ja sosiaalialan veto- ja pitovoiman varmistamiseksi on luotava alalle urapolkumalleja, jotka mahdollistavat myös horisontaalisen urakehityksen ja asiantuntijuuden syvenemisen. Tämä edellyttää koulutuksen kehittämistä ja erityisesti akateemisen jatkokoulutuksen lisäämistä. Naisten työmarkkina-asemaa parantava perhevapaauudistus on myös yksi osa työvoiman saatavuusongelman ratkaisua.

Teknologian ja digitalisaation tuomien hyötyjen avulla on tärkeä pyrkiä uudistamaan toimintatapoja, sekä kasvattamaan sote-ammattilaisten asiakastyön osuutta. Teknologia ei voi korvata ihmistä, mutta nykyaikana kaikessa palvelutoiminnassa olisi huomioitava teknologian ja digitalisaation kautta saavutettavat hyödyt palveluiden laatuun. Esimerkiksi etäpalveluilla ja liikkuvilla palveluilla voidaan myös parantaa sosiaali- ja terveyspalveluiden alueellista saatavuutta.

Laadukkaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin kuuluvat hyvä johtaminen ja selkeät toimintamallit, joihin työntekijöillä on mahdollisuus vaikuttaa. Hyvällä johtamisella vaikutetaan työhyvinvointiin ja työstä suoriutumiseen, mikä näkyy palveluiden laadussa ja tuloksissa, sekä työntekijöiden jaksamisessa. Johtajilla tulee olla mahdollisuus panostaa hyvään hallinnolliseen työhön ja laadukkaaseen henkilöstöhallintoon. 

Toimenpiteet:

  • Vahvistetaan sosiaali- ja terveysalan houkuttelevuutta koulutusta ja urapolkuja kehittämällä. Erityisesti vanhustenhuollon houkuttelevuuteen alana tulee kiinnittää huomiota. 
  • Huolehditaan sote-ammattilaisten määrän lisäksi osaamisesta. 
  • Huolehditaan, että toisen asteen oppilaitoksille ja korkeakouluille osoitetaan tarvittavat määrärahat sosiaali- ja terveysalan koulutuksen aloituspaikkojen lisäämiseksi ja siksi, että opetuksen ja tutkimuksen laatu pystytään turvamaan. 
  • Varmistetaan, että sosiaali- ja terveysalalle valikoituvat soveltuvat henkilöt. Alalle opiskelemaan hakeutuville tulisi ottaa uudelleen käyttöön soveltuvuustestit.
  • Varmistetaan sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille mahdollisuus riittävään ja säännölliseen täydennyskoulutukseen.
  • Tarkastellaan hoitajien asiantuntijuuden ja urapolkujen myötä myös terveydenhuollon ammattilaisten työnjakoa ja tehtävän siirtoja. 
  • Huolehditaan työssä jaksamisesta. Edistetään esim. vuorotyön, perheen ja vapaa-ajan yhdistämistä työaika-autonomialla.
  • Panostetaan hyvään johtamiseen myös sosiaali- ja terveysalalla. Johtamisen on perustuttava viimeisimpään tietoon ja alan asiantuntijuuteen. Johdon tehtävänä on huolehtia henkilökunnan mahdollisuudesta keskittyä osaamistaan vastaavaan työhön. 
  • Kiinnitetään teknologian ja digitalisaation kautta saataviin hyötyihin huomattavasti nykyistä enemmän huomiota sosiaali- ja terveysalalla, jotta palvelutarpeen kasvuun voidaan osaltaan vastata myös teknologian keinoin.
  • Soteala tarvitsee osaajia myös ulkomailta. Helpotetaan kansainvälistä rekrytointia erityisesti työvoimapulasta kärsiviin ammattiryhmiin sujuvoittamalla työlupaprosesseja työehdoista huolehtien. 
  • Toteutetaan työllisyyttä ja tasa-arvoa vahvistava perhevapaauudistus

5. Uudistetaan sote-palveluita ja levennetään harteita – ilman maakuntia 

Tarvitsemme Suomeen riittävän vahvat sote-palvelujen järjestäjät, jotta voimme turvata kaikille laadukkaat palvelut ympäri maan. Tähän ei kuitenkaan tarvita uutta hallinnon tasoa – maakuntia.

Kuntien ikärakenteen muutos, kasvava palvelutarve sekä heikentyvä rahoituspohja vaikeuttavat palvelujen järjestämisvastuun kantamista erityisesti kuntien asukasluvun pienentyessä. Uudistamista tarvitaan vahvempien järjestäjien varmistamiseksi, mutta kehittämistä tulee maakuntahallinnon sijaan jatkaa nykylainsäädännön pohjalta. Jo olemassa olevat ratkaisut näyttävät, että vahvat, kuntapohjaiset ja kansalaisten luottamusta nauttivat, riittävän leveäharteiset järjestäjät palveluiden turvaamiseksi voidaan varmistaa ilman raskasta, valtiolle keskittävää hallintouudistusta.

Samaan aikaan, kun valtion tasolla on rämmitty sote-uudistuksen kanssa, paikallisesti on toteutettu merkittäviä paikallisen tason sote-uudistuksia. Kuntien yhteistyöllä ja paikallisilla uudistuksilla on saavutettu eri puolilla Suomea vahvempia palveluiden järjestäjiä sekä keskitytty hallinnon sijaan palvelujen saatavuuden parantamiseen ja kustannustehokkuuteen. 

Järjestämisvastuun kokoaminen laajemmille hartioille on jo edennyt monin paikoin vapaaehtoisuuden pohjalta, ja kunnat ovat löytäneet luontevia kumppaneita ja yhteistyön muotoja. Esimerkiksi PARAS-lain velvoitteilla on saatu hyvää kehitystä aikaan. Haluamme nostaa PARAS-lain takaisin pöydälle, koska se on jo kerran osoittanut toimivuutensa. Paikallisista lähtökohdista tapahtuvaa kehitystä on jatkettava ja siihen on kannustettava. 

Jotta palveluiden järjestäminen saadaan kaikkialla Suomessa riittävän laajalle pohjalle, on helpompaa tuupata PARAS-lain kaltaisilla velvoitteilla vauhtia jo olemassa olevalle ja tapahtuvalle kehitykselle. Kokoomuksen ratkaisu on jatkaa uudistamista ja kehittämistä nykyiseltä kaupunki- ja kuntapohjalta. 

Kuntapohjaisuudella tarkoitetaan, että palveluiden järjestämisestä vastaa kunta tai yhteistoiminta-alue, esimerkiksi kuntayhtymän tai vastuukuntamallin mukaisesti. Kunnille tai niiden yhteistyöelimille on varmistettava riittävä väestöpohja palveluiden järjestämiseksi. 

Kuntayhtymien perustaminen on koko ajan ollut perustuslain perusteella mahdollista, ja niitä on syntynyt useille alueille. On tärkeä erottaa vapaaehtoisuuteen perustuva malli pakkokuntayhtymämallista, joka on todettu ongelmalliseksi. Vapaaehtoisuuteen perustuvan kuntapohjaisen mallin puolesta puhuu myös se, että Suomessa on hyvin erilaisia alueita. Tarvitsemme erilaisia tapoja yhteistyöhön eri puolella Suomea, sillä samanlainen malli ei toimi kaikkialla.

Kuntien ja kuntayhtymien välisen vuorovaikutuksen ja yhteistyön parantaminen on tärkeää. Kuntayhtymien omistajaohjausta on kehitettävä, jotta esimerkiksi talouden ennakointi ja seuranta paranee ja kustannuskehitys on nykyistä läpinäkyvämpää. Keskeistä on löytää alueellisesti toimivat ratkaisut ja mallit, joilla kuntaomistajien näkökulma välittyy vahvemmin kuntayhtymän päätöksentekoon.

Kunnilla ja kaupungeilla on parhaimmat edellytykset hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseen lisäämiseen ja varhaiseen puuttumiseen. Kuntapäätöksenteossa valta järjestää kuntalaisten palvelut sekä vastuu niiden rahoittamisesta on tuonut kannustimia pitää tasapaino tulojen ja menojen suhteen sekä panostaa kuntalaisten hyvinvointiin. Vastuu palveluiden järjestämisestä tulee jatkossakin olla kunnilla. Näin varmistetaan tehokkaimmin hallintorajat ylittävä yhteistyö palvelujen järjestämisessä ja asiakkaan palvelutarpeen huomioimisen kokonaisuutena.

Haluamme jatkossakin antaa kunnille mahdollisuuden hakea oman alueen näkökulmasta parhaat ratkaisut. Lainsäädännön tulee olla mahdollistavaa, ei rajaavaa. Palveluiden järjestäjällä tulee olla mahdollisuus ja kannustimet tehdä strategisia valintoja kustannustehokkaan ja laadukkaan palvelutuotannon varmistamiseksi. Sote-kentän erilaiset toimijat (niin julkiset, yksityiset kuin kolmannen sektorinkin) on nähtävä osaavina kumppaneina. Paras vaikuttavuus palveluissa syntyy näiden kumppanuuksien kautta.

Jatkuvan hallintouudistamisen sijaan johtavien sosiaali- ja terveyspalvelujen ammattilaisten aika ja osaaminen tulee keskittää itse asiaan – ihmisten palveluiden kehittämiseen ja uudistamiseen.

Toimenpiteet:

  • Varmistetaan, että jatkossakin julkinen sektori kantaa vastuun palveluiden järjestämisestä. Verovaroin tuotetut palvelut ovat jatkossakin julkisia, vaikka tuottaja olisi yksityinen.  
  • Edetään sosiaali- ja terveyspalvelujen uudistamisessa nykylainsäädännön pohjalta ja vaiheittain uudistaen.
  • Tavoitellaan ensisijaisesti järjestämisvastuun kokoamista sote-palvelujen kokonaisuudesta eli sosiaalipalveluista, perusterveydenhuollosta ja erikoissairaanhoidosta samalle taholle riittävän suurissa aluekokonaisuuksissa. Annetaan kunnille kuitenkin mahdollisuus etsiä alueellisesti parhaat tavat toiminnallisen integraation, hoidon porrastuksen sekä työnjaon toteuttamiseen sosiaalihuollon, perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon välille. 
  • Tuetaan ja kannustetaan kuntia kehitykseen, jossa kunnat hakeutuvat vapaaehtoisuuteen perustuen tekemään yhteistyötä ja hakevat riittävän väestöpohjan palveluiden järjestämiseksi. Ohjataan taloudellisilla kannustimilla ja lainsäädännön velvoitteilla (vrt. PARAS-laki), millaiset kriteerit (esimerkiksi yksiköiden koko tai väestöpohja) on täytyttävä tiettyjen palvelujen järjestämiseksi. 
  • Kiristetään kriisikuntakriteerejä siten, että lisätään kriteeriksi ”Kunnan saamat valtionosuudet ovat verotuloja suuremmat” ja, että 4 kriteerin täyttyminen viidestä riittäisi käynnistämään kriisikuntamenettelyn.
  • Kehitetään kuntayhtymien ja erikoissairaanhoidon omistajaohjausta, sillä ne tarvitsevat toimiakseen vahvaa omistajuutta. 
  • Varmistetaan palveluille yhtenäiset kansalliset kriteerit laadun ja yhdenvertaisuuden turvaamiseksi. 
  • Turvataan kansallisesti määriteltyjen kriteerien toteutuminen eri puolilla maata vahvistamalla valvonnan roolia sekä julkisissa että yksityisissä sosiaali- ja terveyspalveluissa.
  • Järjestetään palvelutuotanto monituottajamallilla. Hyödynnetään niin julkisen sektorin, yritysten kuin järjestöjenkin osaamista ja resursseja.
  • Eriytetään sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen ja tuottaminen, sillä se on edellytys toimivalle monituottajamallille. Palvelujen tuotteistamisen ja yksikkökustannusten laskemisen kautta voidaan vertailla kustannuksia ja tarkastella, kuinka tehokkaasti palvelut on järjestetty.
  • Päivitetään yliopistosairaaloiden yhteistyö, työnjako ja rahoitus uudistuksen tueksi. Viidelle yliopistosairaalalle voidaan keskittää enemmän vastuuta ja osaamista.

6. Turvataan palveluille kestävä rahoitus 

Kokoomuksen mielestä sote-palveluiden rahoitus ja kustannusten hallinta on saatava kestäväksi. 

Terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy ovat parhaita tapoja pitää sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksia kurissa. Siksi painopistettä on pystyttävä siirtämään erikoissairaanhoidosta ja raskaista sosiaalipalveluista kohti peruspalveluita ja ennaltaehkäisevää työtä. Rahoitus on tehokkain keino ohjata muutosta. Siksi rahoituksen tulisi nykyistä vahvemmin ohjautua tukemaan sitä, mitä tavoittelemme – ihmisten hyvinvointia.

Ennaltaehkäisevillä palveluilla ja oikea-aikaisilla peruspalveluilla on aivan keskeinen rooli siinä, että tuki ja apu tavoittavat niitä tarvitsevat ennen ongelmien pahenemista. Ennaltaehkäisevä työ kannattaa niin taloudellisesti kuin inhimillisestikin. Rahoituksen tulisikin nykyistä paremmin kannustaa terveyden edistämiseen ja varhaisen vaiheen palveluiden turvaamiseen. Myös tietoa on hyödynnettävä nykyistä paremmin palvelutarpeiden ennakointiin sekä palveluiden suunnitteluun ja yhteensovittamiseen.

Kokoomuksen esittämä sote-ratkaisu ei toisi välittömiä muutoksia valtionosuusjärjestelmään, sillä sote-palvelujen järjestämisvastuu ja rahoitusvastuu olisi jatkossakin nykyisen kuntaverojärjestelmän kautta täydentävällä valtionrahoituksella. On kuitenkin selvää, että valtionosuusjärjestelmää on uudistettava jollain aikavälillä. Järjestelmän tulisi huomioida nykyistä paremmin alueiden erot. Kasvukaupunkien haasteet ovat erilaisia kuin harvaanasutun maaseudun. 

Sosiaali- ja terveyspalveluissa olennaista on paitsi tuottavuus myös vaikuttavuus. Järjestelmää tulisi kehittää siten, että vaikuttavuus ohjaisi nykyistä vahvemmin palveluiden rahoittamista. Kunnilla tulisi esimerkiksi olla mahdollisuuksia tehdä vaikuttavuusinvestointeja, joilla palveluiden painopistettä voidaan siirtää kohti kevyempiä palveluita. Panostukset esimerkiksi perheiden ennaltaehkäiseviin palveluihin vaativat aluksi resursointia ja henkilötyövuosia, joiden tuottama hyöty saattaa näkyä lastensuojelussa raskaamman palvelutarpeen vähentymisenä vasta useamman vuoden viiveellä. 

Selvitysten mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaista noin 10 prosentille kertyy 80 prosenttia sote-palvelujen käytön kustannuksista. Tämän kohderyhmän palveluiden vaikuttavuuden parantaminen on kustannusten kannalta keskeistä. Näiden henkilöiden nykyistä sujuvampi tunnistaminen, hoidon ohjaus ja palveluiden koordinointi lisäisivät terveyttä, sekä vähentäisivät hoidon päällekkäisyyttä ja palveluiden tarvetta, mikä säästäisi kustannuksia.

Kuntien velvoitteiden jatkuva lisääntyminen ja tehtävien laajeneminen samalla, kun kuntien taloudellinen tilanne ja epävarmuus on merkittävää, on yksi niiden kantokykyyn ja selviämiseen vaikuttava tekijä. Valtiovarainministeriön 2019 julkaiseman raportin mukaan julkisen talouden kestävyyden näkökulmasta kuntien tehtävien lisäämiseen tulisi suhtautua pidättyvästi. Kuntien taloudellinen tilanne oli erittäin haastava jo ennen koronakriisin alkamista, ja kehitysnäkymät ovat nyt synkentyneet entisestään. Hallituksen linja siirtää työllisyysreformeja heikentää entisestään kuntien tilannetta

Mitä tiukemmin kuntien velvoitteita säännellään, sitä vähemmän niillä on liikkumavaraa hakea paikallisesti toimivia ratkaisuja. Tiukan sääntelyn sijaan tulisi asettaa tavoitteet vaikuttavuudelle ja jättää kuntakentälle tilaa hakea parhaat tavat siihen pääsemiseksi. Avoin ja vertailukelpoinen tieto antaa päätöksentekijöille mahdollisuuden tehdä tietoon perustuvia ratkaisuja ja myös mahdollisuuden vaatia omalta toiminnaltaan enemmän, jos nähdään, että muualla asioita tehdään paremmin.

Suurissa kaupungeissa ja pienissä kunnissa tarvitaan erilaisia ratkaisuja. Pienet kunnat eivät nykyisellään selviä soten rahoituksesta ja siihen on haettava ratkaisuja. Järjestämisvastuun kokoamista laajemmille hartioille on syytä jatkaa, jotta kunnat löytävät luontevia kumppaneita ja yhteistyön muotoja palveluiden järjestämisen turvaamiseksi. Kustannusten hallittavuuden kannalta tulisi myös selvittää, olisiko esimerkiksi osa erikoissairaanhoidosta mahdollista ottaa valtion rahoitettavaksi, jolloin rahoitus olisi nykyistä paremmin ja ennakoitavammin ohjattavissa ja arvioitavissa kansallisten tavoitteiden ja kuntien kantokyvyn näkökulmasta. Kuntayhtymien omistajaohjauksen kehittäminen on myös tarpeen, kun jatketaan sote-palveluiden kehittämistä kunta- ja kuntayhtymä pohjaisesti. Omistajaohjausta on kehitettävä keinona hallita kustannusten kasvua. 

Palveluiden järjestäjällä tulee olla mahdollisuus ja kannustimet tehdä strategisia valintoja kustannustehokkaan ja laadukkaan palvelutuotannon varmistamiseksi. Kokoomus kannattaa monituottajuutta, jossa järjestäjä on julkinen, mutta palveluiden tuottamisessa hyödynnetään laajasti myös yritysten ja järjestöjen osaamista. Näin palvelujen kehittämiseen saadaan kunnan omaa hallintoa laajemmin osaamista sekä synnytetään myös sote-palveluihin innovatiivista edelläkävijyyttä. Yksityisen ja kolmannen sektorin palvelutuotanto on useissa kunnissa tärkeä, jotta palvelut saadaan ylipäänsä tuotettua lain säätämissä puitteissa.

Yksityisen ja kolmannen sektorin tuottajien hyödyntäminen on myös paras tapa löytää laatu pienemmillä kustannuksilla. Kysymys on ihmisten ja asiakkaiden oikeudesta laadukkaisiin ja vaikuttaviin palveluihin. Kun palveluiden tarve kasvaa ja käytettävissä olevat julkiset resurssit niukkenevat, on kysymys myös tarkoituksenmukaisuudesta ja parhaiden toimintatapojen valikoitumisesta palveluiden järjestämiseksi.   

Markkinoilla tapahtuvan kilpailun kautta saadaan ensinnäkin hyötyjä palveluiden saatavuuden, laadun ja kustannusvaikuttavuuden näkökulmasta. Toisaalta kilpailu luo yrityksille kannusteita innovoida uutta ja kehittyä. Väestön ikääntyminen aiheuttaa sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen kasvua paitsi Suomessa, myös koko Euroopassa. Kotimarkkinoiden onkin mahdollistettava suomalaisille sote-alan yrityksille reilu toimintaympäristö, joka luo edellytyksiä myös kansainväliselle kasvulle ja kehittymiselle. 

Toimenpiteet:

  • Hoidetaan sote-palvelujen järjestäjien rahoitus kuntien verorahoitusosuuden ja valtionosuuksien kautta. Osoitetaan rahoitus järjestäjälle tarvepohjaisen kapitaatio-mallin mukaisesti. Lähitulevaisuudessa tarvitaan myös VOS-uudistusrahoituksen ongelmakohtien korjaamiseksi
  • Kannustetaan ja palkitaan kuntia sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitusmallilla terveyden ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseen. Kehitetään rahoitusjärjestelmää tukemaan palveluiden vaikuttavuutta. Tuetaan kuntien mahdollisuuksia siirtää palveluiden painopiste ennaltaehkäiseviin palveluihin. 
  • Siirretään sosiaali- ja terveyspalveluiden painopistettä korjaavasta ennaltaehkäisevään luomalla erillinen vaikuttavuusmääräraha valtionosuusjärjestelmään. Vaikuttavuusmäärärahaa myönnettäisiin hankkeille, joissa voidaan osoittaa, että kertaluontoisella panostuksella voidaan saada pysyvää hyötyä. Terveyden edistäminen ja sairauksien ennaltaehkäisy on keskeinen keino hillitä kustannusten kasvua. 
  • Vahvistetaan erityisesti paljon palveluita tarvitsevien kohdennettua tukea ja lisätään ennakoivaa tunnistamista. Kohderyhmän tukea vahvistamalla lisätään palveluiden järkevämpää käyttöä, vaikuttavuutta ja sitä kautta kustannustehokkuutta.
  • Selvitetään kustannusten hallinnan kannalta mahdollisuuksia kaikista vaativimman erikoissairaanhoidon rahoituksen (tai osan siitä) siirtämisestä valtion rahoitettavaksi, jolloin se olisi nykyistä paremmin ja ennakoitavammin ohjattavissa ja arvioitavissa kansallisten tavoitteiden näkökulmasta.
  • Lisätään kustannusrakenteiden tuntemusta ja läpinäkyvyyttä. Tuotteistetaan palvelukokonaisuuksia siten, että ne ovat keskenään vertailukelpoisia. Tuodaan palveluiden yksikkökustannukset näkyviin.
  • Kehitetään kuntayhtymien omistajaohjausta sote-palveluiden kustannusten hillitsemiseksi. 
  • Tarkastellaan kuntien lisääntyviä velvoitteita kriittisesti.  Jätetään kunnille tiukan sääntelyn sijaan liikkumatilaa hakea paikallisesti toimivia ratkaisuja palveluiden järjestämiseksi. Valtion tiukka normiohjaus syö palveluiden tuottavuutta ja heikentää rahoitusta. Olennaista on yhtenäiset tavoitteet, ei tuotantotavat. Tämä olisi perustuslain turvaaman kuntien itsehallinnon parempaa toteuttamista.
  • Vahvistetaan – ei heikennetä – yritysten ja järjestötaustaisten toimijoiden roolia sote-palveluiden tuottajina. Monituottajuudella, toimivilla markkinoilla ja reilulla kilpailulla on saatavissa aikaan tuottavuuden kasvua ja kustannustehokkuutta.
  • Vahvistetaan hankintaosaamista sekä ymmärrystä palvelumarkkinoiden merkityksestä. Painotetaan laadun ja vaikuttavuuden merkitystä hankinnoissa.
  • Jaetaan palvelutuotannon tarjouskilpailuja pienempiin eriin, jotta myös pienet ja keskisuuret yritykset pysyvät mukana kilpailussa. Näin saadaan mahdollisimman joustavasti hyödynnettyä eri palveluntuottajien tarjoamia erilaisia ratkaisuja.
  • Varmistetaan palvelujärjestelmän kestävyys. Turvataan hyvinvointipalveluiden rahoitus vahvistamalla julkista taloutta työllisyysastetta nostamalla.